Niskalenkki kaamoksesta

Se aika vuodesta, jota alan murehtia jo puoli vuotta etukäteen. Marraskuu syvimmillään. Ulkona on harmaata ja märkää, kunnes pimeys lähes armahtaa ankean maiseman. Ja näillä vielä mennään kuukausi. Sitten käännytään taas hiiitaaaasti valoa kohti. Mutta eilen tajusin yllättäen, että eihän tämä niin pahalta tunnu. Ainakaan vielä. Totean kyllä ikkunasta vuodenajan ja mieleen nousee ajatus kaamoksesta. Mutta juuri nyt se…

Ihmeellinen metsä

Väitän, että Helsinki on pääkaupunkien joukossa ainutlaatuinen: Noin kymmenen minuuttia ja pääset urbaanista citystä metsään. Puolisen tuntia jollain kulkuneuvolla, ja olet erämaassa. Metsä on voimaannuttava, terapeuttinen, tyynnyttävä. Nautin kyllä sienestämisestä ja poimin mielelläni marjoja mutta yleensä menen metsään vain hengittelemään. Massiiviset puut ja luonnon avaruus asettavat oman olemisen oikeisiin mittasuhteisiin. Positiivisessa psykologiassa puhutaan myös ihmetyksestä, awe, joka on tärkeä mielen hyvinvoinnin ja…

Erakkorapu Kreikassa

Blogi viettää tilapäistä hiljaiseloa. Yksi syy sille oli kesänetsintäretki retki Kreikkaan. Toinen liittyy hieman tuonnempana julkaistavaan asiaan. Ensin Kreikasta. Yleensä matkustan seurassa. Niin oli ajatus tälläkin kertaa mutta erinnäisten sattumien summana löysin itseni koneesta seuranani vain läppäri ja läjä kirjoja, suuntana Kalymnos, karu kalliosaari Kosin naapurissa. Oikeastaan olen haaveillut reissusta itsekseni jo pitkään. Vaikka äkkilähtö turistirannalle ei kummoista seikkailumieltä…

Perjantain mättösalaatti

Perjantai-iltana, hektisen viikon jälkeen energia ja inspiraatio riittää juuri ja juuri mättösalaatin kokkaukseen. Määrätietoisella ranneliikkeellä kuoharipullo auki ja ruoanlaittajan erikoisen tahdittamana kulhoon sitä, mitä kaapista sattuu löytymään. – Mikä ei ole ihan totta, sillä salaattinörttinä kurvaan kotimatkalla erikseen siihen paremmin varusteltuun lähikauppaan noukkiakseni koriin freesit romainet ja radicchion. Oma mukavuussalaattini on caesar, yleensä jonkin sortin vegaanisena versiona. Runsaasti erilaisia vihreitä salaatteja…

Joulustressistä ystävä?

Käsillä on ensimmäinen adventti. Joulukadut on avattu ja lahjakuvastot kolahtelevat postiluukuista. Valosarjat täplittävät kaamospimeää. Ympärilläni joulua tuntuvat kuitenkin odottavan vain lapset, mainosten kiiltävänkauniit perheet sekä muutama jouluihmiseksi julistautunut. Sen sijaan joulustressistä puhutaan paljon. Kuulumiset kuitataan kiireen pitelyllä ja kalenterit pakkuvat työvuoden tiivistyessä loppua kohden. Hyvinvointimedia tarjoaa jos jonkinlaista stressinhallintakeinoa, vinkkiä ja -valmennusta. Soudan itsekin samassa veneessä mutta jäin pohtimaan, miten tähän on tultu: Miksi vuoden odotetuimmasta juhlasta on…

Uusi aika, uudet tavat

Omasta puolestani kesä-talviaika -venkslaus joutaisi jo historian romukoppaan. Molemmista päistä kirpaisee: Huhtikuussa varsinkin tunnin nipistys sotkee sisäistä kelloa ja aamut ovat viikon ajan aivan takussa. Lokakuussa taas kaamos jysähtää päälle kerralla. – Hei, kuka varasti ilta-ajan? Moni tosin tervehtinee ilolla lisätuntia aamu-unille. Itse olen kuitenkin vähän jähmeä: Minä ja kissa olimme sunnuntaiaamuna hereillä jo viideltä. Tällä kertaa…