IMG_4335

Ennen syötiin maitoa, leipää, perunaa ja kastiketta, eikä kukaan puhunut ruoka-aineyliherkkyyksistä. Jonkun tiesin olevan allerginen kalalle, keliakiaa sairasti harva. Muut keskikehon mutinat ym. kökköys kuitattiin herkkävatsaisuudella tai -hermoisuudella.

Tietoisuus ruoka-aineiden aiheuttamista yliherkkyysreaktioista on lisääntynyt huimasti. Oma lapseni osoittautui vauvaiässä multiallergikoksi (jäljellä onneksi pari hassua), itselläni olen tämän tästä epäillyt herkistymistä yhdelle sun toiselle ruoalle. Blogit ja netti tulvivat monen sortin ”free-from” -reseptejä.

Ruoka-aineiden aiheuttamista reaktioista saattaa joidenkin arvioiden mukaan kärsiä jopa 45 % ihmisistä. Kuulostaa villiltä. Melkein mille tahansa saattaa kuulemma herkistyä. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisista allergioista, vaan lievemmästä immunijärjestelmän reagoinnista joihinkin ruoka-aineisiin. Tähän saattavat altistaa erilaiset ruoansulatuselimistön häiriötilat ja infektiot, runsas alkoholin käyttö ym. Syyttävä sormi kohdistuu erityisesti nykyajan peruspahiksiin, kiireiseen elämäntyyliin, valmisruokien käyttöön, lisäaineisiin, kasvinjalostuksen ja tehotuotannon muokkaamaan ruokavalioon. Toisin kuin allergiat ruoka-aineyliherkkyydet saattavat kuitenkin mennä ohi.

Ruokayliherkkyyttä epäillään moninaisten oireiden taustalla vatsavaivoista ja iho-oireista nivelkipuihin, migreeniin ja mielialahäiriöihin. Netistä löytyy pitkiä ja kaikenkattavia oirelistoja, mikä tekee asiasta pulmallisen. Kuvausten perusteella jokainen löytää itseltään jotain yliherkkyyteen viittaavaa. Eikä asiaa helpota se, että oireet saattavat ilmetä vasta kolmenikin vuorokauden kuluttua. Jos siis illalla vatsaa turvottaa, nenä menee tukkoon ja päätä särkee, välipalaksi nautittu soijajogurtti ei kiistatta ole syyllinen, vaan todellinen konna saattaa ollakin toissapäiväinen mansikkapirtelö.

Allergioita tutkitaan usein prick-testeillä mutta yliherkkyydet selviävät välttämis-altistuskokeilla, joita tulis jatkaa riittävän pitkään, jopa 6 – 12 viikkoa. Keittiödiagnosointi ei siis ole helppoa, ei eikä edes suositeltavaa. Pahimmillaan puuha johtaa ruokavalion kapeutumiseen ja ylimääräiseen stressiin. Niinpä selvittely kannattaa yleensä jättää ammati-ravintoneuvojalle tai -terapeutille. Oireet saattavat olla epämääräisiä ja herkkyyttä voi aiheuttaa useampi kuin yksi ruoka-aine.

Salapoliisintyötä  helpottamaan on kuitenkin jonkin aikaa ollut markkinoilla niin ammattilaisille kuin kotikäyttöönkin sopiva Food Detective -testi. Sain sen kokeiluun Raakatorin kautta, josta testiä voi myös ostaa. Paketti on melko hinnakas (97,90 €) mutta sisältää täydellisen setin yli 40 eri ruoka-aineen testaamiseen.

IMG_4345

Testilaatikosta löytyy monen sortin putelia ja purtiloa, välineet verikokeen ottamista varten (laastareita unohtamatta) sekä seikkaperäiset suomenkieliset ohjeet. Ensi lukaisulla testin teko saattaa vaikuttaa monivaiheiselta ja työläältä, mutta todellisuudessa se on melko mutkatonta. Varsinkin jos tykkää vähän kemistin hommista.

Suuremmaksi ongelmaksi omalla kohdallani osoittautui kuitenkin yllättäen iskenyt neulakammo. En yleensä ole verikokeita pelkäävää sorttia ja rokotuksiinkin marssin reippaasti. Ajatus piikin tuikkaamisesta sormenpäähän omakätisesti synnytti kuitenkin moninaisia verukkeita ja tekosyitä, joiden avulla lykkäsin testin suorittamista kerta toisensa jälkeen.

Kun lopulta uskaltauduin kylpyhuonelaboratorioon, automaattilansetin nippaisu oli tietenkin naurettavan kivuton. Suurempi ongelma oli pusertaa riittävästi verta, pikku kapillaariin nimittäin menee yllättävän monta tippaa. Vähäverisyyden varalle testilaatikosta löytyy varalansetti, jonka lopulta tuikkasin toiseenkin sormeen. En silti saanut kapillaariputkea aivan täyteen. Verinäytettä ottaessa onkin tärkeää, että sormi on todella lämmin, jolloin veri virtaa paremmin. Myös kaveria voi pyytää apuun puristamaan sormea samalla, kun itse häärää kapillaariputken kanssa. Putkia ja lansetteja saa onneksi myös tilattua lisää, jos näytteen otto ei tahdo onnistua.

IMG_4347

Ja sitten kemistin hommiin. Verinäyte kaadettiin laimennusliuokseen sekoitettuna reaktioastiaan, jota käsiteltiin vuorotellen myös tunnistuslioksella, kehitysliuoksella ja huuhtelulioksella. Liuosten välillä huuhdeltiin ja odoteltiin. Ajastin onkin tärkeä työkaveri. Yhteensä testin tekemiseen kului n. 40 min.
Otaksuin etukäteen, että reatioastiaan saattaisi ilmaantua useampi täplä merkkinä herkistymisestä jollekin ruoka-aineelle. Siksi olikin yllättävää, että oma astiani pysyi miltei puhtaana. Aavistus väriä näkyi soijan ja kananmunan kohdalla. Muuten paletti oli valkoinen kontrollimarkkeria lukuunottamatta (kertoo, että testi on tehty oikein).

IMG_4350
Hieman epäilen, että naftiksi jäänyt verimäärä laimensi tulosta, joten pidän tulosta suuntaa-antavana. Mutta ajattelisin samoin, vaikka astia olisi ollut värikkäämpi. Kyseessä oli kuitenkin kotitesti ja asiasta kannattaa aina konsultoida vielä ravintoterapeuttia, varsinkin jos yliherkkyyksiä näyttäisi olevan runsaasti. Testin voi myös uusia jonkin ajan kuluttua, sillä yliherkkyydet saattavat olla ohimeneviä. Testiohjeessa neuvotaankin välttämään selvän reaktion aiheuttaneita tuotteita jonkin aikaa ja kokeilla sopivuutta myöhemmin uudelleen. Ruokavalion kohentuminen, stressin väheneminen ja yleinen terveydentilan paraneminen vaikuttavat kaikki myös ruokayliherkkyyksiin. Turhaan ei kannata alkaa vältellä varsinkaan keskeisiä ravintoaineiden lähteitä.

Yhteenveto:

Kaiken kaikkiaan testi oli melko helppo tehdä, mutta siihen kannattaa varata rauhallinen hetki ja riittävästi malttia. Sormet kohmeessa tai kovin jännittyneenä testiä ei kannata tehdä, jotta verinäytteen otto onnistuu. Neulakammoinen voi pyytää myös kaveria avuksi lansetin käyttöön.

Kenelle: Omasta hyvinvoinnista kiinnostuneelle, jolla kuitenkin on kykyä arvioida testitulosta maalaisjärjellä. Mieluiten suosittelen testituloksen läpikäymistä yhdessä ravintoterapeutin kanssa varsinkin, jos yliherkkyyksiä näyttää olevan paljon tai kokee useiden ruoka-aineiden aiheuttavan vaivoja.

 

Yhteistyössä Raakatori ja Labema Oy

2 kommenttia “Yliherkkä ruoalle? – Testissä Food Detective”

  1. Mä olen tehnyt tuon kanssa pari vuotta sitten, ihan kiinnostava koe, mutta en kyllä pitänyt tuloksia ollenkaan luotettavina. Olin testin mukaan enemmän ja vähemmän yliherkkä vähän kaikelle (mikä nyt vain ei pidä paikkaansa). En tosin pidä mahdottomana sitä että toteutin testin epätarkasti. 🙂

    1. Olen myös samoilla linjoilla, että tulosta kannattaa arvioida vain suuntaa antavana. Kuten sanottua oman olon ja maalaisjärjen käyttö on suositeltavaa – kuten kaikessa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *