Keittokirjahyllyni tuorein tulokas on Emmi-Liia Sjöholmin Viljaton kattaus. Ennätin jo odotellakin opusta siitä lähtien, kun bongasin sen syksyllä Atenan tulevien uutuuskirjojen luettelosta. Torkkuja ja nokkosia -blogista tutun Emmi-Liian ruokakuvat ovat upeita. Myös ruokafilosofia on lähellä omaani: Aidoista aineksista valmistettua, silmiä hivelevää hyvän olon ruokaa, makuhermoja kutkuttellen.

IMG_1381

Kirjassa jatkuu ylistys tuoreiden raaka-aineiden estetiikalle. Reseptit ovat kasvispainotteisia, lihaa tai kalaa löytyy vain muutamista, kananmunia ja maitotuotteitakin harkiten. Vihreää on paljon. Ulkoasusta tulee vahvasti mieleen toinen uutuussuosikkini, Virpi Mikkosen Kiitos Hyvää – herkkuja ilman gluteenia ja sokeria. Myös reseptiikassa ollaan samoilla jäljillä. Viljaton kattaus on kuitenkin ennenkaikkea keittokirja vaikka makeita herkkuja ja leivonnaisiakin löytyy. Näenkin nämä kaksi hyllyssäni kauniisti vierekkäin toisiaan täydentämässä.

IMG_1354

Aloitin helposta ja testasin ensin rooibos-lattea (s. 202), joka valmistetaan espressopannulla. Enpä olisi itse keksinyt käyttää vanhaa mutteria tällä tavoin. Siispä rooibos-puru blenderillä hienoksi ja pannuun. Pienen mietiskelyn jälkeen alkoi hellalta kuulua lupaava pulputus. Oma lisäykseni reseptiin oli lusikallinen pikapakuria, sillä se komppaa rooibosta kivasti.

Juomasta tuli lempeä talvisen päivän loiventaja ja puhutteli erityisesti chai latten ystävää varsinkin, kun ripautin vaahtopilveen hieman kanelia. (Ohje chai latteen lötyy kyllä myös kirjasta.) – Mutta siitä mutteripannusta en ole ihan varma. Luultavasti jatkossa haudutan vain tavallista vahvemman uutteen vaikkapa pienellä pressopannulla ja lurautan siitä (soija-)maitovaahdon sekaan. Joka tapauksessa mainio oivallus hyödyntää rooibosta, joka tahtoo itselläni unohtua kaapin perälle.

IMG_1361

Kirjan vahvuutena ovat muutenkin pienet oivallukset. Esimerkiksi mango ja avokado -leipä tai hapanimelänä lisukkeena tarjottavat paistetut banaanit. Osa ideoista on ehkä tuttuja ruokablogeja seuraaville ja reseptit ovat muutenkin vahvasti tätä päivää: yksinkertaisia ja vaivattomia valmistaa. Jälleen osoitus siitä, että kehoa ja mieltä ravitseva ruoka on sekä helppoa että herkullista.

Maanantai-illan testiin pääsivät Bataattiburgerit (s. 90), joita hehkutettiin jo kirjan esittelyteksteissä. Uunipaahdettuja bataattikiekkoja, paistettua tofua ja cheddaria perus-burgerilisukkein. Sellaisenaan ohje on melko riisuttu (bataattia, tofua, cheddaria, salaattia, tomaatia, suolakurkkua ja punasipulia sekä hieman oliiviöljyä paisteluihin) ja vaikka aineksissa on eväitä klassikkoreseptiin jäin kuitenkin ensilukaisulla kaipaamaan makuja. Myönnän kyllä, että olen maustenarkkari ja sorrun helposti ripauttelemaan hieman lisää sitä ja vähän vielä tuota… Niinpä omissa ohjeissani raaka-ainelista on usein jopa tyrmäävän pitkä.

Lisäilin siis tyylilleni uskollisena maustepuolta. Keskitalven kelmeät tomaatit saivat hieman marinadia, samoin konstein lepyttelin äksyä punasipulia. Vaihdoin myös cheddarin luomu-chevreen ja käytin savutofua, mitä lämpimästi suosittelen. Ohjeessa mainitaan pelkkä tofu, joka nautrellina on omaan makuuni pliisua. Kirjan kuvassa burgerin välistä näyttää myös löytyvän jotain majoneesin kaltaista soosia, mitä ei kuitenkaan löytynyt ohjeesta. Vatkasin siis omin luvin lisukkeeksi sriracha-cashewmajoneesin, joka on bataatin parina match made in heaven. Nuoriso viimeisteli oman settinsä luomuketsupilla.

IMG_1362

Ooh ja aah, mitä mussutusta kuuluikaan päivällispöydässä. Onnittelut Emmi-Liialle, sillä taidat olla ensimmäinen, joka on saanut meidän teinimme syömään bataattinsa ja pyytämään jopa lisää! Sanan burgeri käyttö herätti kuitenkin hämmennystä sormiruokasukupolvessa, jonka tajunnassa käsite on varattu vain sämpyläpurilaisille. Kutsuttakoon näitä siis jatkossa bataattitorneiksi (vrt. engl. stack).

Kirjan gluteenittomia leivontareseptejä en ennättänyt vielä kokeilla, mutta niistä olen jo nähnyt hehkuttelua toistaalla. Varsinkin Ranskanleipäohjetta (s.143 ) odotan innolla, kunhan ennätän leivontapuuhiin. Kaikenkaikkiaan voin suositella Viljatonta kattausta varsinkin hyvänolon ruoan parissa aloittelevalle, joka kaipaa helppoja ja nopeita reseptejä. Ohjeista löytyy kivoja ideoita kasvisten hyödyntämiseen ja makealta puolelta reseptejä raakaherkkuihin. Ohjeet kunnioittavat raaka-aineiden omia makuja. Mikäli pitää mausteisemmasta, kannattaa kuitenkin varautua hieman soveltamaan. Mutta niinhän se on resepteissä aina.

Tämä kaakku ei liity mitenkään kirjaan, vaan sitä vain sattui olemaan eilen jälkiruoaksi, kun juhlistimme samalla kuopuksen syntymäpäivää. Harjoittelin vähän gluteenitonta ja  salaterveellistä ombre-kakkuilua. Maut olivat jo kohdillaan, mutta rakenteessa löytyy vielä hiomista, joten ohjetta ehkä sitten myöhemmin.

IMG_1397

8 kommenttia “Viljaton kattaus, kiitos!”

  1. Olen vahan skeptinen viljattoman ruokavalion erinomaisuuden suhteen. Ekai oikein sovi minun eika monen muunkaan maaman vahavaraisen budjettiin.

    1. Samaa mieltä siitä, että viljattomuuden erinomaisuus on ehkä saanut kohtuuttomasti mediatilaa viime aikoina. Tässä viljaton tarkoittaa siis luontaisesti gluteenitonta. Se on tietysti keliakikoille ja gluteeniyliherkille must. Itse ajattelen, että muut taas voivat rikastuttaa omaa ruokavaliotaan lisäilemällä sinne muitakin jyviä kuin perinteisiä viljoja. Mutta ei ole mitään syytä hylätä esim. ohraa, spelttiä tai luomuruista, jos ne itselle sopivat.

  2. Noniin just kirjoittelin samasta kirjasta ja vieläpä tuosta burgeristakin! 😀

    Mä katsoin että siinä ohjeen kuvassa olisi ollut tsatsikia soosina..? Joka tapauksessa sitä tein ja sopi kokonaisuuteen todella hyvin. Burgeri kuitenkin ehdottomasti vaatii jonkun kastikkeen ettei jää muuten liian kuivaksi. Ja tofu samoin vaatii ehdottamasti marinoinnin.

    Tuo kakku on mitä suloisin. 🙂

    1. Hah, ei voi muuta kun taas todeta, että ”great minds think alike” 😀 Ja juu, soosi näytti minunkin silmään tsatsikilla mutta halusin nyt srirachaa. Käynpä lukaisemassa sinun juttusi.

  3. Hei! Kiitos kivasta arviosta! Idea onkin, että burgerin väliin voi lisätä maun mukaan myös jonkin kirjan soosin. Pitääkin muistaa lisätä selvä vinkki tokaan painokseen. Muutenkin täytteeksi voi laittaa melkein mitä vain. Meilläkin usein välistä löytyy myös ketsuppia. Moni marinoitu tofu sisältää gluteenia. Silsi olin varovainen suositusten kanssa. Aika moni tofua käyttävän on kuitenkin löytänyt oman suosikkimakunsa ja osaa soveltaa – kuten sinäkin. Ihan mahtavaa kuulla, että teinit on saatu syömään bataattia. Näistä kommenteista tulee hyvä mieli 🙂

    1. Bataattiburgeri on kyllä aivan ihana resepti ja sen muunnelmat ehdottomasti meidän uusia vakkareita, kiitos siis vielä! Joo, on totta, että tofujen kanssa saa olla tarkkana. Juttelin joskus Jalotofun edustajan kanssa ja hän kommentoi gluteeniasiaa marinoidun tofun osalta siten, että käytännössä heidän käyttämänsä soijakastikkeen gluteenipitoisuus on niin alhainen, että esim. keliakialiitto on näyttänyt vihreää valoa sen käytölle. Tämä tieto löytyy heidän nettisivuiltaankin. Muiden valmistajien osalta ei sitten olekaan tarkepaa tietoa, ja jos haluaa pelata varman päälle on viisainta tietysti marinoida tai savustaa tofunsa itse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *