26 helmi Viikko paratiisissa, osa II: Ayurvedisella dieetillä

Tallinan jälkeen back to India.

Johdantona hyvinvointilomani ruokateemoihin lienee paikallaan pari sanaa ayurvedasta. Perusteellisempaa katsausta en tarjoile, asiasta löytyy netissäkin paljon tietoa. Ja jos ayurvedahommat ovat jo tuttuja, voit skipata intron ja siirtyä suoraan buffapöytään.

Ayy..uurrr… Mikä?

Ayurvedan eli elämän tieteen (sanskr. Ayus = elämä, veda = tieto) synty ajoitetaan useimmissa lähteissä n. 5000 v taakse, mikä tekee siitä maailman vanhimman lääketieteellisen järjestelmän. Ayurvedassa ihminen nähdään kehon, mielen ja sielun (tai hengen) muodostamana kokonaisuutena. Ayurveda ei kuitenkaan ole pelkästään oppi ihmisestä, vaan tarkastelee koko maailmaa/ olemassaoloa. Tärkeä lähtökohta ovat kolmen peruselementtiä: vata (liikkuvuus), pitta (transformaatio, muuntuminen) ja kapha (tasapaino ja rakenne). Ne vaikuttavat sekä maailmassa ympärillämme että omassa kehossamme. Ayurvedassa terveys on siis paljon muutakin kuin sairauden poissaoloa. Tavoite on tasapaino kehossa, mielessä ja henkisellä tasolla, aina suhteessa ympäristöön, elämäntilanteessa vaikuttaviin tekijöihin jne.

Kuva: Pia Wallin

Mikä tahansa epätasapainotila aiheuttaa pitkään jatkuessaan häiriöitä ja lopulta sairastumisen. Epätasapainoa hoidetaan ensisijaisesti poistamalla syynä oleva häiriötekijä. Mikäli tämä ei riitä, balanssia tuetaan jonkin vastakkaisen elementin avulla, vaikkapa liialliseen kuumuuteen liittyviä häiriöitä lisäämällä viilentäviä elementtejä. Tärkeässä roolissa ovat elämäntavat ja ravinto. Esimerkiksi kiihkeän, herkästi hikoilevan ja närästyksen polttelusta kärsivän tyypin kannattaa chilin sijaan suosia vaikkapa viilentävää minttua, kenties harrastaa avantouintia ja harjoitella myötätuntotaitoja. Suositukset ovat kuitenkin yksilöllisiä, perustuen ihmisen kehotyyppiin, elämäntilanteeseen, ikään, jopa ilmastoon ja vuodenaikaan. Mikä on hyvä yhdelle saattaa aiheuttaa harmia toiselle. Holistisuus on avainsana.

Kuva: 123rf.com

Kehotyypit

Jokainen saa syntymälahjana rakenteellisen kehotyyppinsä (dosha), joka pohjautuu edellä mainittuun elementtiajatteluun. Netti pursuaa ayurvedisia kehotyyppitestejä, joiden avulla voi itse määritellä onko vata, pitta, kapha vai jokin näiden yhdistelmä. Ihmisessä on aina jokaista kehotyyppiä, joista kuitenkin yksi dominoi ja muut peesaavat. Intialainen ayurvedalääkärini käytti (ilahduttavan matriarkaalista) analogiaa perheestä: Pääasiallinen dosha on kuin perheen äiti, joka pyörittää huushollia, toiseksi vahvin kuin isä, joka hoitaa oman osuutensa, ja kolmas dosha kuin lapsi, joka osallistuu joihinkin simppeleihin hommiin.

Todellisuudessa dosha-kuviot ovat aika monisyisiä, sillä useimmat meistä ovat sekoituksia eri tyypeistä, lisäksi kehon ja mielen tasolla voi dominoida eri dosha ja ympäröivät olosuhteet vaikuttavat kulloinkin doshien ilmenemiseen. Siksi suosittelen, että jos asiasta innostuu, kotidiagnoosi kannattaa varmistaa ayurvedisen konsultin/ -lääkärin vastaanotolla. Vain siten saa osuvat ohjeet liikunnasta, ruokavaliosta, päivärytmistä sekä terveyttä tukevista hoidoista ja mahdollisista ayurvedisista lääkkeistä/ yrteistä.

Ayurvedisessa buffassa

Ayurvedassa, kuten monissa muissakin vaihtoehtoisen/ täydentävän lääketieteen suuntauksissa, ruoka nähdään lääkkeenä. Siispä keskeinen osa hyvinvointilomaani Devaayassa oli syöminen. Myönnän, että matkakuvauksessa mainostettu ”kevyesti maustettu, vähärasvainen ja -suolainen kasvisruoka” ei suoranaisesti saanut kuolaamaan innostuksesta. Näin jo itseni vähän ankeana haarukoimassa ituja ja mutustamassa höyrytettyjä vihanneksia miettien, miksi teen tätä maassa, jonka ruokakulttuuri on yksi rikkaimmista ja kiinnostavimmista.

Maininta pure vegetarian food sai myös odottamaan vegaaniruokaa. Tämä väärinkäsitys on syytä korjata heti, sillä kyseessä on klassinen Intia-noviisin kömmähdys. Opin sittemmin termin pure vegetarian tarkoittavan sitä, ettei ruoka sisällä tai ole ollut kosketuksissa minkään eläimen vahingoittamista edellyttävän (liha, kala, kananmuna) kanssa. Sen sijaan maitotuotteita, gheetä ja hunajaa käytetään sujuvasti. Yleisemminkin intialaiset voivat kyllä olla fanaattisia kasvissyöntinsä kanssa mutta veganismi ei oikein saa ymmärrystä.

Muutenkin ”intialainen terverysruoka” tuntui painivan ihan omassa sarjassaan. Pelko sattvisen (puhtaan, terveyttä edistävän) ruoan pliisuudesta osoittautui vähintäänkin turhaksi: Runsaasta buffasta sai curryja, höystöjä (foogath), täynnä tuoreita kasviksia, mausteita, kookosta, currylehtiä, gheetä, täyteläisiä makukerroksia ja rikkaita rakenteita. Tarjolla oli eri tavoin maustettujen riisien ja pilahvien (pulao) lisäksi aina vastaleivottua rotia tai muita intialaisen leipäkulttuurin herkkuja, joita ei kotioloissa jaksa tai pysty värkkäämään. Suoraan sanoen viikko kului melkoisessa ruokahurmassa.

Kuva: deevaya.com

Myös etukäteishuoli terveyshoitolan mahdollisesti niukkojen aterioiden välillä tapahtuvasta nälkäkuolemasta osoittautui naurettavaksi. Ruokaa sai kolmella pääaterialla päivässä, minkä lisäksi aamupäivällä oli hedelmävälipala ja iltapäivällä teetä. Buffaefekti takasi sen, että pöydästä nousi useammin ylensyöneenä kuin aliravittuna.

Hedelmät syötiin ayurvedan oppien mukaan omana aterianaan, sillä niiden ruoansulatusprosessi poikkeaa muusta ruoasta. Käsitys, joka tulee vastaan monissa vaihtoehtoisissa ravitsemussuuntauksissa. Ayurvedassa on lukuisia muitakin ruoan yhdistelysääntöjä, jotka perustuvat ruoka-aineen makuun (Rasa), ominaisuuksiin (Guna), voimakkuuteen (Virya) ja ruoansulatuksen jälkeisiin vaikutuksiin (Vipaka). Huonojen ruoka-aineyhdistelmien katsotaan kuormittavan ruoansulatuselimistöä, häiritsevän entsyymitoimintaa ja aiheuttavan erilaisia ruoansulatusvaivoja, pitkään jatkuessaan toksiinien (Ama) kertymistä ja muuta epätasapainoa elimistössä.

Itse olen aina suhtautunut yhdistelmäsääntöihin epäilevästi, enkä ole löytänyt niiden tueksi vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Rajoitukset ja säännöt aiheuttavat myös herkästi stressiä, joka ei ole hyvä yhdistelmä minkään ruoan kanssa. Devaayan valmiissa pöydässä oikeat kombot oli kuitenkin helppoa poimia lautaselle ja myönnettävä on, että hyperherkkä vatsani oli koko viikon poikkeuksellisen tyytyväinen. Tilanne on kuitenkin toinen nyt, kun olen yrittänyt noudattaa lääkärin ohjeistamaa dieettiä kotona, mutta siitä myöhemmin.

Aamu alkaa papusopalla

Olen aina puhunut vahvasti aamiaisen puolesta mutta ensimmäisenä aamuna tuntui silti aika jännältä aloittaa päivä intialaisittain chana dalilla (kikhernemuhennos) poorin (uppopaistettu leipänen) kera. Tarjolla oli kyllä länkkäriystävällisesti myös corn flakeseja ja paahtoleipää mutta sivuutin ne tyynesti. Sopeutuminen uudenlaiseen aamiaiskulttuuriin tapahtui kuitenkin nopeasti ja lopulta oikein odotin aamu-sambaria, joka tarjoiltiin kookoschatnin ja idlien tai vadojen kanssa.

Kotidiagnoosini osoittautui oikeaksi ja olen kehotyypiltäni vata. Lämmin aamiainen on siis paikallaan. Lämmin ja kypsennetty ruoka muutenkin. Itse asiassa vata-epätasapainotilan vuoksi Dr. Sweta kielsi tiukasti minua syömästä mitään raakana tai kylmänä. Juomavedenkin pitää olla vähintään huoneenlämpöistä, mielellään kuumaa. Vatalle myös suositellaan maitotuotteita ja runsaalla kädellä gheetä ja muutenkin rasvojen käyttöä.

Well well… melko mielenkiintoinen tieto tällaiselle vegaanihenkiselle, ex-raakaruokailijalle! En ole aikoihin ollut enää raw foodie, mutta ruokavalioni on edelleen sisältänyt paljon tuoreita ja kuumentamattomia kasviksia. Aamu on yleensä alkanut vihersmoothiella tai tuorepuurolla ja paras lounaseväs on salaatti.

Suurimman järkytyksen aiheutti silti vata-epäystävällisten ruokien lista, joka sisälsi suunnilleen kaikki lempikasvikseni ja suurkulutukseni kohteet, kuten vaikkapa kaalit ja monet muut tummanvihreät kasvikset, sellerin ja artisokan. Munakoisot, sienet ja tomaatit ovat niin ikään nou nou, samoin gluteenittomat viljat riisiä lukuunottamatta. Myöskään pavut eivät vatalle passaa mutta sain sentään armon kikherneiden ja joidenkin helposti sulavien linssien kohdalla.

Eli jos alkuviikosta vielä valitsin lounaaksi ylemmän kuvan setin, loppuviikosta popsin kiltisti jo uusia eväitä: Chili-paneeria, kadhia (jogurttisoosi, jossa määrittelemättömiä kasvismykyjä) ja talvimeloni-foogahtia, täysjyvä-rotia ja linssidalia. Ja kumma kyllä vatsani suorastaan kehräsi. Ilmeisesti myös agni roihahti täyteen liekkiinsä, sillä huolimatta yli 30 asteen lämmöstä ja leppoisasta oleilusta, ruokahaluni oli suorastaan susimainen. Yleensä elän kesähelteillä kookosvedellä ja melonilla. Nyt kolmen ruokalajin menu tuntui juuri sopivalta.

Vatalle suositellaan makeita, happamia ja suolaisia, rasvaisia ja muuten kosteita, sekä lämmittäviä ruokia ja ruoka-aineita. Nämä maadoittavat olemukseltaan kuivaa, kylmää, kevyttä ja levotonta vataa. Karvaat ja kitkerät tai suuta kuivaavat (astriguoivat) maut ja kuivat ja kylmät tai karkeat ruoka-aineet taas lisäävät epätasapainoa aiheuttaen mm. ruoansulatusvaivoja, hermostuneisuutta, ahdistusta, palelua, ihon kuivuutta, univaikeuksia jne. Ja koska Suomen maantieteellinen sijainti on mikä on ja elämme kylmää ja kuivaa vuodenaikaa vata keikahtaa herkästi epätasapainoon ihan jo ilmaston vuoksi.

Lisää vata-ystävällisestä ruokailusta mm. täällä.

Rakastan oman elämän rottakokeita, joten olen päättänyt kokeilla vata-dieettiä kuukauden. Eli tässä sitä nyt opetellaan nauttimaan kaurapuurosta, keitoista ja muhennoksista. Yritetään syödä hedelmät erikseen ja hörpätä ennen nukkumaanmenoa vielä lämmin masalamaito. Vaikka olen kokenut kasviskokki ja aina valmis uusiin haasteisiin, ei tämä ihan helppoa ole. Onneksi ayurveda ei ole mikään ehdoton oppi, vaan todellisuudessa kaikkea saa syödä, kunhan tekee sen tiedostaen ja pyrkii suosimaan itselle sopivia juttuja.

Oma lukunsa ovat vielä muut elämäntavat, kuten liikunta ja muu fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen. Niihin liittyvistä oivalluksista kirjoittelen erikseen.

Ja todettakoon jo nyt, että yllättäen se lehtikaalisalaatti ei viime aikoina olekaan enää tuntunut kehossa niin hyvältä ja jo ajatus kylmästä aamusmoothiesta saa kananlihalle. Noh, katsellaan…

Dinner by the pool.
6 Kommenttia
  • Minna Vuo-Cho
    Posted at 18:06h, 26 helmikuun Vastaa

    Kaikkeen tottuu 😉
    Pitäisi varmaan itsekin kurkata tuota omaa profiilia – veikkaan sellaista, joka pitää kaikesta lämpimästä ja mielellään vähän rasvaisesta. ja makeasta.. Noin niin kuin mielihalujen perusteella. – tai sitten kyseessä on vuodenajan vaikutus.

    Nuo analyysit ovat aina mielenkiintoisia, vaikkei sitten ihan loputtomiin ohjeita seuraisikaan.

    • Outi
      Posted at 19:41h, 26 helmikuun Vastaa

      Itse otan tämän yhdenlaisena elämää rikastuttavana seikkailuna 🙂 Mutta se täytyy sanoa, että omat lemppariruokani osoittautuivat sellaisiksi, joita kannattaisi vähentää. Eli ayurvedan(-kaan) mukaan mieliteot eivät aina kerro siitä, mikä on parhaaksi.

  • Jael
    Posted at 18:44h, 26 helmikuun Vastaa

    Mielenkiintoista ;:) Mikäköhän tyyppi minä olisin…Pidän happamista jutuista ja kylmistä ruuista enemmän kuin lämpimistä.
    Ihana buffa tuolla,ja vielä noissa maisemissa. Jännää sitten kuulla miltä tuntuu sinusta kuukauden vata-ruokavalion jälkeen..
    P.S. Aina välillä aamiaiseni on hummus torin eräässä paikassa,joten hieman muistuttaa tuota aamiaista tuolla;D

    • Outi
      Posted at 19:42h, 26 helmikuun Vastaa

      Buffaa sekä maisemia on kyllä ikävä. Onneksi ruokaa voi opetella kokkaamaan itsekin, maisemien kanssa on vähän enemmän haastetta 😉

  • Vata
    Posted at 06:13h, 14 maaliskuun Vastaa

    Raakaravinnosta salaatit ja (sileätkään) smoothiet eivät sovi minunkaan vatsalleni. Kaali on pahin. Sen sijaan siivilöityä mehua vihreistä kasviksista (pinaatti, mangoldi, vuonankaali, romaine, selleri, kurkku ja kesällä villivihannekset) ja hedelmistä kroppani sietää onneksi hyvin. En haluaisi ikinä luopua niistä, koska niissä on niin paljon hyvin imeytyviä mineraaleja ja ne suojaavat tutkitusti monilta sairauksilta. Toisaalta mineraaleja saa hyvin myös nokkosjauheesta, merilevistä ja kypsennetyistä vihreistä kasviksista… Mieliteot ei todellakaan ainakaan minulla kerro mitä kannattaa syödä (tai juoda). Kahvia tekee mieli jatkuvasti ja se vain hermostuttaa lisää herkkää vataa. Kun vuonna 2011 aloitin gluteenittoman ruokavalion, halusin syödä paljon kvinoaa ja hirssiä niiden ravintosisällön takia mutta ne aiheuttivat aina vatsavaivoja, sitten opin ayurvedasta että ne eivät sovikaan kehotyypilleni. Käytän nykyään italialaista ja ranskalaista arseenitonta luomuriisiä ja gluteenitonta kauraa. Ayurvedan vataohjeet ovat kyllä toimineet itselläni loistavasti vehnää ja maitoa lukuun ottamatta. Vehnästä turpoan ja ja maidosta tulee vatsa kipeäksi aina. Mutta se ei yllätä koska niitä on niin paljon jalostettu ja käsitelty sen jälkeen kun ayurveda syntyi 7000 vuotta sitten Intiassa. 😀

    • Outi
      Posted at 12:31h, 14 maaliskuun Vastaa

      Kiva kun jaoit kokemuksiasi, kiitos! Olen vatsaoikutteluihini kokeillut vuosien varrella jos mitä dieettiä, eliminointia ja karsimista. Nyt edelleen opettelen tätä ayurvedista näkökulmaa mutta huomaan tehneeni pitkälti samoja havaintoja kuin sinäkin. Kehoa kuunnellen kannattaa näköjään edetä, mutta hetkelliset mielihalut eivät ohjaa tekemään oikeita valintoja. Eli kahvinhimoa täälläkin koetaan mutta jälkikäteen ei tunnukaan hyvältä. Yllättävää on ollut se, että jotkut ruoka-asiat, joiden olen kuvitellut olevan hyväksi, eivät toimikaan, kun taas sellaiset, joita olen ajatellut aiheuttavan vaivoja, ovatkin alkaneet sopia hyvin.

Jätä kommentti