Vegemessut, Suomen suurin kokonaan vegaaninen ruokakulttuuritapahtuma järjestettiin toista kertaa tänä viikonloppuna. Itse vierailin tapahtumassa vain lauantaina, joten otsikossa mainitut ”parhaat palat” on vähän huijausta. Sunnuntain anti olisi sekin ollut mielenkiintoinen (mm. ruoan eettiset kysymykset ja ravitsemus liikunnan näkökulmasta). Itseäni kuitenkin veti puoleensa ruoan tulevaisuus, ruokainnovaatiot ja kulinarismi. Ja voin sanoa, että yhdenkin päivän anti tyydytti ruokahalun sekä konkreettisesti että tiedon tasolla.

Mitten voittaa nälkä ilmastomuutoksen maailmassa?

Aloitin messupäivän kuuntelemalla BIOS-tutkimusyksikön tutkija Ville Lähteen ajatuksia siitä, miten löytää keinoja  tasa-arvoisempaan ruokajärjestelmään ja sopeutua vääjäämättömään ympäristön muutokseen. Seuraavassa muutama poiminta Lähteen esityksestä:

Maailmassa on 2-3 miljardia aliravittua ihmistä, mutta paradoksi on se, että suurin osa nälkäisistä on itse ruoan tuottajia. Kyse ei ole siitä, etteikö maailmassa tuotettaisi ruokaa riittävästi, vaan siitä, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa sen suhteen, miten he pääsevät ruoan äärelle. Meneekö kaikki vientiin, vai jääkö jotain myös kotikylään? Tai pystyvätkö he käyttämään tarjolla olevia ruoka-aineita hyödyksi, esim. valmistamaan ruokaa turvallisella tavalla, mihin tarvitaan mm. vettä ja kypsennysmahdollisuus.

Toisaalta ilmastonmuutos uhkaa ruoantuotantoa, mikä vaikuttaa välittömästi tai välillisesti koko maapallon väestöön. On selvää, että eläintuotannon vähentäminen on välttämättömyys, mutta se, että kaikki ryhtyisivät kasvissyöjiksi on utopiaa, eikä kaikilta osin edes tarkoituksenmukaista. Lähteen mukaan olennaista on ymmärtää paikallista tuotantoa, olosuhteita ja kulttuuria. Toisaalta minimoida hävikkiä, vähentää ruoantuotannon ympäristökuormaa ja sopeutua kasvatusolosuhteiden muuttumiseen.

Molempien kysymysten kohdalla avainasemassa on eriarvoisuuden vähentäminen. Vastoin yleistä uskomusta pientuottajat ovat globaalin ruokatuotannon kivijalka. Kestävä ja ympäristöystävällinen ruoantuotanto tarkoittaa nälkäänäkevissä maissa olevien pientuottajien aseman parantamista ja tuotannon monipuolistamista. Reilu pientuontanto tarkoittaa alueellisesti lisää työpaikkoja, parempaa ruokaturvaa ja elinolosuhteita. Tuotannon monipuolistaminen (samalla viljelyalalla useampia kasvilajeja esim. viljaa, palkokasveja, kaaleja sekä pensaita tai puita) taas vähentää maaperän köyhtymistä ja lisää eloperäistä ainesta tuotantoalueilla. Lähde väläytti jopa ajatusta pelloista tulevaisuuden hiilinieluina. Puut-puutarhakasvit -yhdistelmä, kateviljely ja kompostointi sitouttavat pysyvästi ilman hiilidioksidia, mikä johtaa negatiivisin päästöihin.

Onko siis tulevaisuudessa edessä ruoka- ja ilmastokatastrofi? Lähteen viesti on lohdullinen ”Ei”, mutta se edellyttää tuotannon ja kulutuksen tapojen muuttamista.

Labrapihviä tulevaisuuden lihansyöjille?

Mielenkiinnolla kuuntelin myös Mark Postin esitystä keinolihan kehittelystä. Post, fysiologian professori Maastrichtin yliopistosta, oli mielestäni rohkea valinta vegaanisten messujen pääpuhujaksi ja samalla tervetullut osoitus siitä, ettei kasvis-/eläinsyöntiin tarvise suhtautua mustavalkoisesti. Tuskinpa kukaan vannoutunut vegaani siirtyisi laboratoriossakaan tuotetun pihvin syöjäksi, minkä myös Post totesi nöyrästi (tuotantoon tarvitaan kantasoluja elävästä eläimestä). Tosiasia on kuitenkin se, että lihansyönti on tulevaisuudessakin valtaosan valinta ja kehittyvissä maissa, joissa keskiluokka kasvaa vauhdilla, myös vaurauden symboli. Kuten Lähteen puheenvuorossa jo todettiin, eläintuotannolle tarvitaan siis kipeästi vähemmän ympäristöä kuormittavia vaihtoehtoja. Tähän keinolihasta toivotaan yhtä ratkaisua.

Toisaalta laboratoriossa lihaa voidaan muokata sekä terveellisempään (esim. terveellisten rasvahappojen lisääminen) että turvallisempaan muotoon (ei antibioottijäämiä) ja mikä ettei, kehitellä täysin uusia makuinnovaatioita (eri eläinlajien tai kasvi- ja eläinperäisten kantasolujen yhdistely).

Toistaiseksi keinopihvin hinta hipoo pilviä mutta tavoite on jo lähitulevaisuudessa saada hinta hinattua tavallisen kuluttajan ulottuville (n. 11 dollariin). Kehitystyön käy kuumana useissa start upeissa ja toimintaa sponsoroivat varsin vaikutusvaltaiset tahot.

Söisinkö itse labrapihviä? Uteliaan ihmisenä ainankin maistaisin, sillä vegeilyni eettis-moraalinen peruste on ympäristökuorman vähentäminen. Tykkään kuitenkin kasviksista niin paljon, että tuskinpa päivittäiset ruokailutottumukseni heilahtaisiva, vaikka keinolihaa ilmeistyisi lähimarketin tiskille.

Ruokakauppojen tulevaisuuden näkymät

Mitä meillä oli ennen… Nyhtökauraa? Tuskin kukaan olisi uskonut reilut pari vuotta sitten millainen määrä pelkästään kasviproteiinivaihtoehtoja löytyy ihan tavallisen ruokakaupan hyllystä vuonna 2018. Puhumattakaan muista vegaanisista tuotteista. Vuonna 2015 tuli Vihis, jota seurasi vuoden kuluttua Nyhtökaura ja Härkis. Vegetuotteiden suosio ylitti täysin päivittäistavarakauppojen odotukset. S-ryhmän tuoretuotteiden valikoimajohtaja Antti Oksan mukaan elämme nyt tämän ensimmäisen aallon jälkeistä aikaa. Toinen aalto on tuonut lisää valikoimaa ja valmisvaihtoehtoja vegehyllyille. Myös suuret ruokatuottajat ovat lähteneet mukaan tuotekehitykseen. Kasvipohjaisten tuotteiden myynti on nousukiidossa. Pelkästää vegepyöryköiden ja pihvien myynti on kaksinkertaistunut ja valmisaterioiden jopa kymmenkertaistunut. Vegeä myös ostetaan kaikkialla maassa, eli mistään pääkaupunkiseudun viherkuplasta ei ole kyse.

Paitsi että vegeily on tendikästä, se luultavasti tulee muokkaamaan myös sekasyöjien ruokavaliota, sillä tuotteet ovat yhä useammin erinomaisia makunsa ja ominaisuuksiensa puolesta ihan sellaisenaan. Kasvipohjaisuus tulee vain bonuksena. Vegetuotteiden arkipäiväistymisen lisäksi Oksa ennakoi kolmannen aallon myötä yhä uusien tuotteiden ja innovaatioiden rantautumista lähikauppoihin. Kotimaisten tuotteiden kasvua ja puhtauden ja aitouden korostumista, mikä on ajankohtainen ruokatrendi yleisemminkin.

Joten jos Oksaa on uskominen, edessä ovat entistä makoisammat ajat, eikä ainakaan ajan puute enää riitä syyksi kieltäytyä kasviskokkauksesta.

Uutuusherkkuja

Näytteilleasettajia oli messuille päälle 60, joiden joukosta löytyi vanhoja tuttuja mutta myös täysin uusia, vielä kehitysasteellakin olevia tuotteita. Pelkästään kasviproteiinteja oli maisteltavana lukuisia härkäpavuista kasvisjauhikseen. Samoin vegaanisten juustovaihtoehtojen määrä oli suorastaan ällistyttävä.

Itse pidän usein laukussani papusnäksejä pikkunälän varalta ja olen ilolla seurannut kotimaisten vaihtoehtojen lisääntymistä. Esimerkiksi Karviaisten tilan Voima-papu on saamassa lähiaikoina raakasuklaalla kuorrutetun sisaruksen, jos nälkä sattuu olemaan pikkuisen makeampi.

Olin jo etukäteen odotellut, että pääsen tekemään tuttavuutta Seamoren merileväpastojen ja pekonin kanssa. Valitettavasti ensimmäinen toimituserä oli juuttunut jonnekin matkan varrelle ja messuilla oli esillä vain näytepussit. Tuotteen pitäisi kuitenkin lähiaikoina löytyä joistakin K-kaupoista ja Ruohonjuuresta. Hintaa ei messuesittelijä suostunut vielä paljastamaan mutta valmistajan sivuilla pussillisen hinta keikkuu 4 – 5 € tietämissä.
Vegekentän vanha kettu ja oma ikisuosikkini Jalotofu oli esillä kahdella uutuustuotteella, joista toinen, punajuurella säväytetty Vegeström, löytyykin jo kaupan hyllyltä. Sen lisäksi maistiaisina oli härkäpavusta valmistettua tempeä, josta kuulette pian lisää, kunhan suoritan muutamia salaisia kokeiluja testikeittiössäni. Tempe (tai tempeh, kuten olen itse oppinut sitä kutsumaan) on tuote, jonka saatavuus on Suomessa ollut luokattoman heikkoa. Nyt asiaan toivottavasti saadaan parannus. – Ja pst. pikkulinnut lauloivat, että myös toistaiseksi katkolla ollut pehmeä tofu saadaan taas pian kauppoihin, entistä ehompana.

Messujen ravintolamaailma

Pelkästään tuotemaistiaisista olisi saanut koottua jo melko täydellisen lounassetin mutta halusimme ystäväni kanssa hetkeksi sivuun messuhulinasta ja suuntasimme toisen kerroksen ravintolamaailmaan. Tapahtuman pääravintoloitsijana toimi Kaskis joka on kiinnostellut jo pidempään mutta loppujen lopuksi päädyimme sittenkin Hey Poken kulhojen ääreen. Ihan kiva mutta ei mitenkään mieleenpainuva annos. Kuten muitakin Suomessa maistamiani poke bowleja, tätäkin vaivasi ujo maustaminen. Kaskis jäi siis edelleen kutkuttamaan ja vienee minut Turun visiitille tulevaisuudessa.

Hei hulinaa! Kuten alakuva kertoo, viikonlopun Vegemessut olivat kävijämenestys. Yli 8000 henkilöä vieraili Kaapelilla ja sisäänpääsyä joutui ajoittain odottelemaan pitkälle ulos kiemurtelevassa jonossa. Vegemessuja järjestää Suvi Auvisen ja Karry Hedbergin yritys Vegefirma ja kuulemma ensi vuoden Vegemessujen päivämäärä ja paikka on jo lyöty lukkoon. Ennen sitä Vegefirma lupaa kuitenkin järjestää Helsingissä vielä yhden täysin uudenlaisen ruokatapahtuman, joten tapahtumatutkat kannattaa suunnata jo kohti ensi elokuuta.

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *