IMG_0730

Piti jakaa yksinkertainen tofu-omeletin resepti. Löysin kuitenkin itseni penkomasta viimeisimpiä soijaan liittyviä tutkimuksia, sillä soijasta liikkuu villejä väitteitä pitkäikäisyydestä aivojen surkastumiseen ja kaikkea siltä väliltä. Jos haluat, voit hypätä suoraan reseptiin tästä:

—> Tofu-omeletti

 

Jos taas soija ja terveysväitteet kiinnostavat syvemmin, jatka lukemista.

Soijan puolesta ja sitä vastaan

Varsinkin monille kasvissyöjille soija on tärkeä proteiininlähde ja vaihtoehto maitotuotteille. Soija kuitenkin jakaa mielipiteitä ja netin terveysfoorumeilla velloo kiivaita keskusteluja puolesta ja vastaan. Osalle soija edustaa terveysruokaa mutta yhä useampi tavaa tarkkaan tuoteselosteita ja kiertää soijan kaukaa. Soijaa kun löytyy halpana täyteaineena lukemattomista elintarvikkeista.

Olen itsekin ajelehtinut mielipiteiden ristiaallokossa, väliin suosien, väliin vältellen. Yhdestä asiasta kuitenkin olen varma: Kaikesta huolimatta pidän tofusta, myös tempehistä, tamarista ja misosta. Jopa epäilyttävä natto menee alas soosin kera. Ilman niitä ruokalistallani on vaikeasti täytettävä kolo. Tunnustan myös joskus hotkivani tofua suoraan paketista, klassisesti jääkaapilla seisten (sinapista en kehtaa edes mainita), joten ennen syyllistymistä lienee aika tarkistaa, mitä viimeisin tutkimustieto soijasta kertoo.

IMG_0745

Soijaa on markkinoitu (ja tutkittu) terveellisenä, eettisenä ja ekologisena vaihtoehtona maitotuotteille tai lihalle. Soijaproteiinin voimin kasvatetaan habaa ja soijan isoflavoneista on haettu apua vaihdevuosivaivoihin. Soijaa suositellaan alentamaan kolesterolia ja verenpainetta, avuksi painonhallintaan, tukemaan insuliiniaineenvaihduntaa ja ehkäisemään sydän ja verisuonitauteja.

Yleisessä keskustelussa soijasta on kuitenkin maissin ja nykyvehnän ohella tullut jonkinlainen teollisen elintarviketuotannon ja länsimaisen ruokavaliorappion symboli.  Soijan mainetta tahraavat mm. geenimuuntelu sekä tehoviljelyn aiheuttama maaperän köyhtyminen ja tuotantoon liittyvät muut ympäristö- ja sosiaaliset haitat. Terveysnäkökulmasta taas soijan sisältämien antiravinteiden katsotaan häiritsevän tärkeiden ravintoaineiden imeytymistä, soijan ylenpalttisen dumppaamisen elintarvikkeisiin aiheuttavan herkistymistä ja allergioita. Soijan on epäilty myös mm. altistavan kilpirauhasen toimintahäiriöille, aiheuttavan miehillä hedelmättömyyttä, lisäävän aivojen toimintahäiriöitä, muistisairauksia ja aiheuttavan erinnäsiä syöpiä. Vaihtoehtoisten terveysasiantuntijoiden ja nettitohtoreiden palstoilla kehotetaan (raflaavin sanankääntein) lopettamaan soijan käyttö välittömästi, tai muuten…

Vähemmästäkin kulahtaa soijalatte väärään kurkkuun.

IMG_0414

Soijaa ja soijaa

Soijakeskustelussa on ensinnäkin olennaista erottaa toisistaan soija ihmisen ja eläimen ruokana. Ympäristövaroja ahmiva soijan tehotuotanto ja tarpeet geenimuuntelulle liittyvät karjatalouteen ja rehuntuotantoon. Sademetsää kulkeutuu lautaselle ennenkaikkea lihatiskin kautta. Vain pieni osa maapallon soijasta päätyy vegaanin lattemukiin tai tofumakkaraksi. Hieman kärjistäen siis: Jos haluat boikotoida soijaa, siirry lihansyöjästä tofun purijaksi.

Toiseksi perinteiset, Aasian kulttuureista peräisin olevat soijavalmisteet ja soijaproteiinin länsimaiset nykysovellukset ovat varsin erilaisia tuotteita. Kiinalaiset pitivät soijaa palkokasvien kunkkuna mutta jalostus ihmisravinnoksi soveliaaseen muotoon otti rapiat tuhatkunta vuotta. Mutta sitten syntyikin sellaisia perinteisiä valmistusmenetelmiä ja käyttömuotoja, kuten fermentointi (esim. miso, tempeh ja natto) ja tofunvalmistusprosessi. Länsimaihin rantautuneen soijan kehitystyö sen sijaan kesti vaatimattomasti kolme vuosikymmentä, kunnes saatiin aikaiseksi soijaproteiini-isolaatti, teksturoitu soijaproteiini ja soijanakit. Aasian kulttuureissa soijasta on käyttökokemusta ihmisravintona jo tuhansien vuosien ajalta. Pitkälle jalostetusta ja rankasti prosessoidusta länkkärisoijasta huomattavasti vähemmän.

IMG_0416

Mutta mitä sanovat tutkimukset?

Soijaa, jos mitään on tutkittu valtavasti. PubMedistä löytyy soijahakusanoilla tuhansia viitteitä. Koska kaikkien läpikäyminen olisi ollut kovin aikaavievää, tyydyin tässä niinkin epätieteellisestä lähteestä kuin Bon Appetit -lehden sivustolta löytyvään kiinnostavan koosteeseen yli 4500 soijaan liittyvästä tutkimuksesta 1960-luvulta näihin päiviin. Kannattaa vilkaista ihan vain nähdäkseen, miten valtavan vaikeaa ravintotieteily oikeasti on. Tulokset vaihtelevat tutkimuksesta toiseen ja joka tapauksessa olemme sen verran uniikkia porukkaa aineenvaihduntamme, kehon koostumuksen yms. puolesta, että sanoo jokin tutkimus mitä tahansa, yksi sopii yhdelle, toinen toiselle ja kolmannelle sitten jokin ihan muu (eikä tämä koske vain soijaa).

Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että:

1) Soijaa voi syödä. Lähtökohtaisesti soija siis on julistettu ihmiselle kelpaavaksi ravinnoksi jo 60-luvulla. Se on jopa merkittävä proteiininlähde suurelle osalle maapallon väestöä ja auttaa torjumaan aliravitsemusta.

2) Huikeimmilta terveysväittämiltä voi kuitenkin leikata siivet. Soijan käyttö saataa tuoda helpotusta joihinkin vaihdevuosioireisiin, mutta todennäköisempää on, että tähän liittyvät terveysväittämät ovat liioiteltuja ja soijapohjaiset lisäravinteet rahanhukkaa. Soija ei myöskään näyttäisi suojaavan osteoporoosilta mutta saattaa suojata tietyiltä syöviltä sekä sydän ja verisuonitaudeilta. Soija todennäköisesti alentaa verenpainetta ja laskee kolesterolia. Se ei kuitenkaan ole laihdutuslääke, mutta näyttäisi tukevan maksan toimintaa ja rasva-aineenvaihduntaa. Koska soija nostaa verensokeria maltillisesti ja tukee glukoosiaineenvaihduntaa, se saattaa suojata kakkostyypin diabetekselta. – Tai sitten ei. Alustavia viitteitä on myös soijan suotuisasta vaikutuksesta aivotoimintaan ja ikääntymiseen liittyvien vaivojen ehkäisyssä. Eläinkokeissa soija näyttäisi tukevan serotoniiniaineenvaihduntaa ja ehkäisevän masennusta. Ainakin siis, jos olet labra-apina.

3) Uhkakuvatkaan eivät saa vahvaa tukea. Soijan käytön vaikutus miesten lisääntymiskykyyn ja hormonaaliseen toimintaan näyttää ristiriitaiselta.  Joissain tutkimuksissa soijasta oli haittaa, toisissa ei havaittu mitään vaikutusta. Riskit kilpirauhasen toimintahäiriöihin näyttävät niin ikään epäselviltä: Joissain tutkimuksissa soija lisäsi, toisissa vähensi kilpirauhasen aktiivisuutta, joten lisää tutkimusta tarvitaan edelleen. Yleisen käsityksen mukaan soijaa ei suositella rintasyöpäpotilaille, tai riskiryhmille. Uusimmissa tutkimuksissa perinteisten soijatuotteiden (tempeh, tofu, miso ja kumppanit) käytön on kuitenkin havaittu pikemminkin vähentävän rintasyövän uusiutumista ja kuolleisuutta. Muilla syöpätaudeilla pelottelu ei sekään saa tukea: Kypsentämättömän soijan käyttö on kylläkin liitetty lisääntyneeseen haimasyöpään (rotilla), mutta jälleen kerran, myös vastakkaisia tuloksia löytyy (ihmisillä). Sen sijaan soijan käyttö näyttäisi ehkäisevän mm.  suolisto- ja ruoansulatuselimistön-, eturauhas-, keuhko- ja virtsateiden syöpiä. Mutta jälleen, kyse on (vain) todennäköisyyksistä.

IMG_0417

Soijaa aidossa paketissa, kiitos!

Mitä tästä kaikesta jää käteen? Ennenkaikkea se, että soijankin suhteen pätee vanha viisaus: Kaikkea kohtuudella. Soija ei ole ihmelääke, muttei myöskään näyttäisi murentavan kenenkään terveyttä, ellei satu olemaan allerginen tai yliherkkä. (Mussutan siis jatkossakin tofuani ilman tunnontuskia.)

Valtaosassa kokeellisista tutkimuksista soijaa on käytetty raskaasti prosessoituina tuotteina tai ravintovalmisteina. Näillä on enää vähän tekemistä perinteisten soijankäyttömuotojen kanssa. Tofua, tempehia ym. voi pitää vielä varsin aitoina ja kokonaisina ruoka-aineina (whole foods), mistä soijarouhe ja proteiinilisät ovat kaukana. Vähän samaan tapaan kuin appesiini ja tiivisteestä valmistettu appelsiinimehu. Edellinen on terveellistä, jälkimmäinen lähinnä terveysväittämin markkinoitua turhaketta, tietyissä olosuhteissa jopa epäterveellistä.

Erityisesti tofu sisältää folaattia, K-vitamiinia, kalsiumia ja magnesiumia, rautaa ja jonkin verran kuituja. Kaikki hyväksi keholle ja mielelle. Mitä tulee antiravinteisiin, kuten fytiinihappoon, esimerkiksi tofun valmistuksessa papujen liotus, jauhaminen, keittäminen, huonosti sulavien kuitujen poissuodattaminen sekä juoksettaminen neutraloiva tai poistavat kokonaan soijapavun huonosti sulavat ja ravinteiden imeytymistä estävät ainesosat. Tempehissä, misossa ja perinteiseen tapaan valmistetussa soijakastikkeessa fermentaatiorposessi parantaa proteiinien ja muiden soijan sisältämien aineiden sulavuutta, ravintoaineiden imeytyvyyttä ja lisää bioaktiivisten peptidien määrää.

Ja mikäli ekologinen omatunto kolkuttaa, pitäytyminen suomalaisissa soijatuotteiden jalostajissa ja/tai luomulaadussa on aina varma valinta. Esimerkiksi Suomen suurimman tofumaakarin, Jalotofun tiedotteessa kerrotaan papujen olevan korkealaatuista, FLO:n sertifioimaa reilun kaupan tuotantoa ja tulevan kestävän kehityksen luomuviljelyprojektista, joka edistää paikallisten (Brasilialaisten) maanviljelijöiden ja ympäristön hyvinvointia. Geenimuuntelun osalta luvataan myös tarkkaa seulaa ja tuotteiden analysointia. Myös WWF:n soijaraportissa todetaan, että soijan täysboikotti saattaa pikemminkin heikentää paikallisten viljelijöiden oloja. Viisaampaa on vaatia päivättäistavaraketjuilta ja maahantuojilta läpinäkyvyyttä soijan alkuperän ja tuotantotapojen suhteen ja suosia eettisesti, ekologisesti ja ravitsemuksellisesti parhaita vaihtoehtoja.

IMG_0421

Tofu-omeletti

2:lle

  • 1 pkt pehmeää tofua
  • 3 rkl kikhernejauhoja
  • ½ tl kurkumaa
  • ½ tl dijon-sinappia
  • 1 rkl jauhettuja psylliumin siemeniä tai 1 tl psylliumjauhetta
  • ¼ tl suolaa
  • 4 rkl vettä
  • 1 rkl seesamiöljyä (paahdettua)
  • ½ dl seesaminsiemeniä
  • 1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä tai seesamiöljyä paistamiseen

 

Sekoita kaikki kookosöljyä lukuunottamatta suuressa kuolhossa sähkövatkaimella tai vielä mieluummin sauvasekoittajalla. Tehosekoitin toimii myös. Sulata kookos- tai seesamiöljy paistinpannulla, jossa on tarttumaton pinta. Vähennä lämpöä ja paista omelettitaikinaa keskilämmöllä kahdessa erässä: Kaada taikinaa ohut kerros pannulle ja tasoita tarvittaessa paistinlastalla. Kun omeletti on hieman hyytynyt, irrottele sitä pohjasta ja kääntele seosta lastalla. Tasoita ja anna hyytyä lisää. Toista vielä pari kertaa. Jätä sitten kypsymään miedolla lämmöllä. n. 15 minuutiksi tai kunnes omeletti on täysin hyytynyt. Voit myös tehdä siitä kokkelia (mitä kuvan scramble enemmän muistuttaa), jolloin sekoittelua jatketaan, kunnes seos vaikuttaa hyytyneeltä ja kypsältä.

 

 

Lähteet:
D’Adamo CR, Sahin A. 2014; Soy foods and supplementation: a review of commonly perceived health benefits and risks. Altern Ther Health Med. 20 Suppl 1, 39-51.
Barrett, J.R. 2006;  The Science of Soy: What Do We Really Know? Environ Health Perspect.  114(6), A352–A358.

17 kommenttia “Soija – hyvis, pahis vai jotain siltä väliltä? (+ Tofu-omeletin resepti)”

  1. Hyviä faktoja olit saanut tänne koottua:) Itsekin olen ,joskus ihan ymmällä siitä mitä olen lukenut,tutkinut soijasta kaiken mahdollisen ja minullekin soija on yksi tärkeimmistä proteiinilähteistä;ja tykkään tofusta tosi paljon.Soijatuotteista käytän tofua,soijakastiketta (tamaria) ja joskus niitä soijarouhetta ja sen tapaisia ja joskus harvoin myös tempehiä,Eri asia tosiaankin on sitten saada soijaa kaikenlaisissa pitkälle käsitellyissä elintarvikkeissa.

    HYvän näköinen ”omeletti” tuon tapainen omeletti on nykyään aika suosittua,joka kantakahvilani(joka ei ole mikään vegaanipaikka) on ottanut sellaisen aamiaislistalleen;D

    1. Jael, täältä ei kyllä pahemmin tofu-omeletteja saa edes vegepaikoista. Tavallisista kahviloista puhumattakaan 😀 Itse kyllä tykkään tehdä niitä ja kaikenlaista muutakin tofusta.

  2. Todella selkeä ja hyvä postaus! Soija-aihe tuntuu usein saavan veret kiehumaan ja argumentteja isketään pöytään puolesta ja vastaan melkoisella uholla. Käsittelit aihetta kuitenkin uskottavasti ja olen pitkälti ollut samoilla linjoilla kanssasi. Aikanaan muistaakseni Jussi Riekki kirjoitti todella hyvän tekstin soijasta, mutta se taisi kadota bittiavaruuteen sivujensa uusiutumisen myötä.

    Tofuomeletti on hyvää! Myönnän myös toisinaan kauhovani tofua suoraan paketista sellaisenaan. Viime viikkojen kiire on syönyt kokkausintoa aika tehokkaasti ja tofu on pelastanut aika usealta nälkäkiukulta. 😀

    1. Mietin itse usein, miksi soija herättääkään niin paljon tunteita. Rehuntuotannon ja täyteaineena käytetyn soijan puolesta ei todellakaan voi puhua, mutta eri kategoriassa painivien asioiden niputtaminen yhteen on kyllä jännän fanaattista. Tofu se pelastaa täälläkin kiireisinä päivinä 🙂

  3. Mahtavaa, kun jaksoit penkoa asiaa. Samoille linjoille olen päätynyt, vaikka en ihan päiväkausia ole jaksanut asiaan perehtyäkään. Ristiriitaista on se, että suurimmat antipatiat soijaa kohtaan tulevat nimenomaan lihansyöjien suunnalta. Niissä tapauksissa en malta olla mainitsematta, että juuri he syövät välillisesti ne suurimmat soijakasat.
    Aina silloin kun kaikki ristiriitainen ”tieto” alkaa mietityttää, muistutan itseäni siitä, että mikään kasvi (saati eläin) ei kasva tullakseen ihmisen syömäksi. Mikään kasvi ei itsessään ja pelkästään ole täydellistä ravintoa. On hyviä puolia ja sitten niitä ”myrkyllisempiä” ominaisuuksia. Kasveillakin on ”itsekkäitä” pyrkimyksiä kasvaa, lisääntyä ja välttyä syödyksi tulemiselta. Ja jos jotain muuta ruokakasvia tutkittaisiin yhtä intensiivisesti kuin soijaa, löydettäisiin siitäkin varmasti yhtä ristiriitaisia tuloksia ja niitä antiravinteita.

    1. Kiitos Paula! Tismalleen samaa mieltä olen. Ja vielä tuli kasvien ”myrkyllisyydestä” mieleen, että ihmisellä on lisäksi myös hämmästyttävä kyky muuntaa omaa aineenvaihduntaansa ja ruoansulatuskykyää tarjolla olevien ravintolähteiden mukaan ja pärjätä mitä erilaisimmilla ruokavalioille (paitsi tällä nykylänsimaisella…). Tietyissä kulttuureissa ja elinympäristöissä saatetaan syödä jotain tiettyä kasvia hyvällä halulla, kun se toisesta kulttuurista tulevalle aiheuttaisi (aluksi) lähes myrkytysoireita.

    1. Heissan Satu, millaista tofua tarkoitat? Perus maustamattomassa tofussa tuoteseloste sisältää soijapapuja, vettä ja jotain juoksutetta, joka useimmiten on nigari eli magnesiumkloridi, joka on tietyn tyyppistä suolaa (näyttää karkealta merisuolalta). Marinoidut ja maustetut tofut ovat tietysti asia erikseen.

  4. Tosi hyvä ja asiallinen kirjoitus. Rupesi lähestulkoon hymyilyttämään, että kerrankin joku kirjoittaa aiheesta järkevästi, sen kummemmin sitä dramatisoimatta. Kohtuus kaikessa on aina hyvä neuvo.
    Tutkijaminäni yllättyi iloisesti etenkin jutun lopussa olleista lähteistä 🙂

    1. Hayenni, toinen tutkija täällä myöskin hymyilee, eli kaunis kiitos palautteestasi! Juuri tuohon neutraaliuteen pyrin ja sitä kaipaisin enemmän ravinto- ja terveyskeskusteluihin. Asiat kun ovat harvoin joko-tai 🙂

  5. Hieno artikkeli!
    Et sattumoisin törmännyt soijatutkimusmatkoillasi mihinkään infoon koskien soijaa raskausaikana? Monet ainakin poikaa odottavathan sitä välttelevät – tästäkin on niin paljon ristiriitaista tietoa. Tosin tofu tällä hetkellä vaan ällöttää mua, mutta jospa se ällötys ei kestäisi kesään asti niin olis kiva kuulla sun mielipide asiasta 🙂

    1. Hei Hanna, kiitos kehuista ja erittäin hyvästä kysymyksestä!
      Soijan sisältämien fytoestrogeenien hyötyjä ja haittoja on tosiaan tutkittu valtavasti ja yleinen huoli on niiden vaikutus sekä tyttö- että poikalasten hormonaaliseen kehitykseen. Tutkimukset, joita selasin (myös raskaus + soija -hakusanoilla) antavat lähinnä viitteitä rottakokeista, joissa poikapuolisten rottien kivesten koko ja siittiöiden määrä on havaittu pienemmäksi pre- ja postnataalisti soijalle altistuneilla poikarotilla.(esim: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23297501). Ihmisillä on lähinnä saatu viitteitä siitä, että tyttö ja poikasikiöiden metaboliassa on eroja äidin raskausaikana nauttiman soijan (isoflavonoidien) osalta. Mutta se, mitä tämä käytännössä tarkoittaa on epäselvää (esim. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3361295/#B20). Asiaa tietysti hankaloittaa se, että ihmisillä ei voida tehdä samanlaista kokeellista tutkimusta, kuin labrarotilla ihan eettisistä syistä. Sen vuoksi eri muuttujien kontrollointi on hankalaa ja tutkimukset vaatisivat pitkää seuranta-aikaa. Epäilyt soijan haitoista näyttäväkin liittyvän yleisiin havaintoihin esim. länsimaisten miesten hedelmällisyyden laskusta viime vuosikymmeninä samaan aikaan, kun altistuminen fytoestrogeeneille ja muille estrogeenin kaltaisille yhdisteille on lisääntynyt. Myös joidenkin kasvissyöjä-äitien poikavauvoilla on havaittu sukuelinten epämuodostumia, mutta yhteydet soijatuotteiden kulutukseen ovat ilmeisesti lähinnä arvailun varassa.
      Anyways, mitä tästä sopasta voi päätellä: Soija voi olla riski kehittyvälle ihmissikiölle raskauden aikana tai sitten ei. Lisää tutkimusta tarvitaan. Enemmän näyttöä on soijapohjaisten äidinmaidonvastikkeiden riskeistä lapsen kehitykselle. Loppukevennyksenä omakohtainen kokemus: Vegenä käytin runsaasti soijatuotteita esikoispoikani raskauden aikana, koska silloin asian haitallisuudesta ei osattu sanoa juuta eikä jaata. Kaveri on nykyään 16 v, lähes kaksimetrinen bodybuilderi, jonka miehekkyydestä ei ole missään vaiheessa ollut epäilystä. Eli kaikki kehitys on edennyt erittäin normaalisti ja soijaa ja tofua meillä on kulutettu aina kohtalaisen paljon. Mutta tämä on yksittäistapaus, jota ei luonnollisesti voi yleistää. Kertoo ehkä lähinnä siitä, miten yksilöllistä porukkaa me olemme. Nykyisillä tiedoilla varmaan kuitenkin rajoittaisin raskausaikana soijan syöntiä, ihan vain varmuuden vuoksi. Ehtiihän sitä sitten taas myöhemmin. Ja lämpimät onnittelut, Hanna! Ihanaa odotusaikaa sinulle (ällötyksistä huolimatta).

  6. Artikkeli vaikutti pikalukemisella asialliselta. mutta pari suurta kysymystä jäi kokonaan käsittelemättä:

    Eläinten syömä soija ja ihmisten syömä soija on yleensä aivan samaa tavaraa. Miten siis niiden nauttiminen eri muodoissa olisi erilainen ”synti”. Liha syödään lisukkeen ohella ja siis grammamääräiseti vähemmän, kuin itse lisuke. Soija ymmärtääkseni taas on aterian pääasiallinen ainesosa.

    Soija tuodaan Suomeen erittäin pitkän matkan takaa. Miten kuljetuksen tuottama hiilijalanjälki suhtautuu Suomessa tuotetun lihan hiilijalanjälkeen? Suomalainen nauta esim. ruokitaan pääosin kotimaisilla tuotteilla.

    Huomattava osa Suomessa käytettävästä soijasta tulee Aasiasta (Kiinasta). Ei kai kukaan vakavissaan luule, että Kiinassa luomuksi merkitty soija todella olisi sellaista???!!! Suomeen menevään lähetykseen yksinkertaisesti lyödään sellainen tarra, kuin asiakas haluaa. Kukaan ei pysty valvomaan.

    Ostamalla soijaa Suomi tukee sellaisia maita, joiden tuklemista aika moni pitää vähintäänkin kyseenalaisena. Hyvänä esimerkkinä Kiina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *