Pääsiäisenä tuli pitkästä aikaa selailtua Ottolenghin Jerusalemia. Keittokirja on niitä harvoja, joiden resepteihin luotan 100%:sti, enkä yleensä muuta niissä mitään (tai kadun, jos lähden säätämään). Menu-ideoita etsiessä silmiini osui myös helakan vihreä vesikrassikeitto, joka vaikutti täydelliseltä arkeenpaluureseptiltä: helppo, nopea ja ravitseva, silti kaunis ja yllätyksellinen. Eikä suklaamunien ja pashan mättämisen jälkeen haitanne sekään, että viherkeitto tuo kevyesti mieleen detoxin…

Tällä kertaa en kuitenkaan pystynyt pitämään näppejäni erossa reseptiikasta. Tosin siitä yksinkertaisesta syystä, että ohjeen edellyttämä vesikrassi tuntui kuolleen sukupuuttoon Helsinkiläisistä marketeista. Lähikaupassa oli kuitenkin röykkiöittäin rucolaa, jonka sinappinen maku on krassille etäistä sukua. En ole aiemmin tullut ajatelleeksi rucolaa millään tavoin kypsennettynä, mutta lopputulos oli iloinen yllätys. Rucola taittui keitossa lempeäksi mutta täyteläiseksi.

Reseptin juju on kuitenkin ruusuvesi, jota en sitäkään olisi ensimmäisenä lähtenyt soppaan sekoittamaan. Vieroksun ruusuveden parfyymisuutta jälkiruoissa ja makeisissa mutta pääruokaan se toi yllättäen hienon nyanssin, jota teki mieli jäädä makustelemaan. Myös lisukkeeksi paahdetut ras el hanout -porkkanat nostivat simppelin soppa-aterian tukevasti arjen yläpuolelle.

Ruusuinen rucolakeitto

(Alkup. ohje: Watercress & chickpea soup with rose water & ras el hangout. Yotam Ottolenghi, Jerusalem)

4:lle

  • 2 reilua porkkanaa
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 1/2 rkl ras el hanout -mausteseosta
  • 1/2 tl kanelia
  • 4 dl kypsiä kikherheitä (purkista tai itse keitettyjä)
  • 1 keskikokoinen sipuli
  • 3 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
  • n. 6 dl mietoa (mieluiten itse keitettyä) kasvislientä
  • 150 g rucolaa
  • 100 g tuoretta pinaattia
  • 2 tl mietoa hunajaa (tai vastaavaa)
  • 1 tl ruusuvettä
  • suolaa maun mukaan

Viimeistelyyn:

  • turkkilaista/kreikkalaista jogurttia tai vastaavaa kaurapohjaista valmistetta (esim. Yosa), rouhittua mustapippuria (kuivattuja ruusun terälehtiä).

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Kuori porkkanat ja kuutioi pieniksi suupaloiksi. Sekoita joukkoon 1 rkl öljyä, ripaus suolaa, ras el hanout ja kaneli. Levitä uunipellille ja paahda 10 minuuttia. Lisää joukkoon 2 dl kikherneistä, sekoita ja jatka paahtamista vielä 10 min.

Leikkaa sillä aikaa sipuli ohuiksi viipaleiksi, kuori ja silppua inkivääri. Kuumenna loput oliiviöljystä suuressa kattilassa ja kuullota sipuli-inkivääriseosta n. 10 min tai kunnes sipulit ovat täysin pehmenneet. Lisää jäljellä olevat kikherneet, pinaatti ja rucola, hunaja ja 3/4 tl suolaa sekä kasvisliemi. Kiehauta ja anna porista pari minuuttia sekoitellen, kunnes rucola ja pinaatti pehmenevät. Soseuta tehosekoittimella tai sauvasekoittajalla sileäksi. Lisää ruusuvesi maistellen ja lisää tarvittaessa, samoin suolaa. Annostele valmis keitto kulhoihin, lusikoi päälle paahdettuja porkkanoita ja kikherneitä sekä nokare jogurttia. Viimeistele pinta mustapippurilla (ja ruusun terälehdillä).

4 thoughts on “Ruusuinen rucolakeitto”

  1. Ottolenghin kirja on minunkin suosikkejani:) Rucola keitossa kuulostaa hyvältä ,pitääkin joskus kokeilla. Minulla on kaapissa ruusuvettä mutta tosi harvoin sitä tulee käytettyä,ehkä vain jos teen kookospannacottaa tai sellaista.

    1. Ruusuvesi on itsellänikin vähemmän käytetty ainesosa mutta tässä kyllä yllätti hienolla aromillaan. Pakko vain myöntää, että Ottolenghi on kyllä melkoinen velho 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *