Puolisattumalta tein varauksen ravintola Gröniin vuoden vaihteessa. Minua houkutti fermentointi, pikkelöinti ja villikasvit, joiden ympärille menu rakentuu. Sekä tietenkin ruokafilosofian ytimessä olevat lähiruoka ja kasvispainotteisuus. Ilman isompaa alleviivausta liha on työnnetty listalla sivurooliin. No, en ole ollut yksin haistelemassa tämän hetken kiinnostavimpia ruokatrendejä, sillä eri puolilta alkoi kuulua ylistäviä arvioita Albertinkadun ravintolailmiöstä. Hyvä, että ennätin varata paikat, räntäsateisena iltana yhden huoneen ja avokeittiön kuppila oli täynnä.

Mutta ennen Gröniä, käväisimme alkudrinkillä Annankadun A21:ssä (tai nykyään A21 Decades). Paikan entinen viielä loungetunnelma on tehnyt tilaa lämpimälle gastropubityylille. Pyysin tarjoilijalta jotain innovatiivista ja sain punajuurimehuun pohjautuvan cocktailin, jonka kylkeen kuului myös pieni lakritsilla aromatisoitu kuohuviini. Huikea alkupalajuoma.

Players Paradise

Player’s Paradise ja pikkuinen skumppa lakritsireunuksella. Myös alkoholittomien cocktailien valikoima on asiallinen. Hapokkaan ja yrttisen juoman (jonka nimeä en valitettavasti muista) pohjalta löytyi karviaishilloyllätys.

Alkoholiton_1

Mutta sitten vihdoin Gröniin. Alkuun pöytään tuotiin itse leivottua juurileipää, vaahdotettua voita, fermentoitua omenasuolaa ja paahdettuja auringonkukansiemeniä. Leipuriystäväni olivat välittömästi neljännessä taivaassa.

Juurileipä_1

Minulle sama gluteenittomana ja ensi puraisu lämpöisestä tattarisämpylästä kiidätti myös minut taivasmatkalle.

Gluteeniton_1

Grönin lista on lyhyt, mistä ensimmäinen kiitos. Normiarki on niin täynnä ongelmanratkaisua ja valintatilanteita, että ravintolassa ei huvita enää pähkäillä. Alkupaloissa löytyy kaksi kasvisannosta ja liha. Pääruoissa kasvis, äyriäinen ja liha. Jälkkäreitä on niin ikään kolme. Kahdesta alkupalasta pää- ja jälkiruoasta koostettu valinnainen menu kustantaa 49 €. Muuten annokset ovat kympin ja kahdenkympin hujakoilla.

Hummus_2

Härkäpapua ”nordic hummus”, siemeniä, ituja ja fermentoitua tattaririeskaa. Hummus oli valmistettu vaaleista härkäpavuista mutta maistui härkämäisen tukevalta. Tattaririeska oli hieman hapan ja aromaattinen.

Tattirieska

Toinen alkuruoka, fermentoidulla valkosipulilla maustettua sipulilientä, paahdettua ja karamellisoitua sipulia. Liemi lusikoitiin annoksen päälle pöydässä. (Ele joka toistui lähes kaikkien annosten kohdalla.)

Sipulit1

Ulkonäkö oli vähän… no homssuinen, mutta mustakaalin lehtien alta löytyikin kielen menessään vievä sipulinirvana. Pehmeä sipulipyree oli karamellin makeaa ja suussasulavaa. Raaka-aineesta oli todellakin otettu kaikki irti.

Sipulit2_1

Pöytäkuntamme ainoa lihansyöjä sai eteensä suolattua nautaa, punajuurta parilla tapaa valmistettuna sekä mesiangervolla maustettua hapankermaa, jonka tuoksu vei välittömästi kesäretkelle vehmaaseen metsään.

Juomalista löytyy seinältä. Ravintola on jo kuulu itse maahantuomistaan alkuviineistä. Itse kyselin kombuchan perään, mutta sitä ei enää ollut. Sen sijaan uskaltauduin sommelieren suosituksesta ottamaan ruoan kanssa lasillisen palsternakan lehdistä puristettua mehua.

Lista_1

Niin, siis luit oikein: Sommelier  suosittelemassa vihermehua (!), joka osoittautui nappivalinnaksi. Juoma oli pehmeän makuista, eikä lainkaan kitkerää, kuten vihannemehut herkästi, mutta ehdottoman vihreää. Ruokalajista riippuen siinä saattoi aistia kanelisia tai anismaisia vivahteita. Erityisesti sipuliruoan kanssa erinomainen pari. Iso suositus siis!

Mehu_1

Pääruoan vegeversio piilotteli taas lehtien alla. Romaine-salaatin kätköistä paljastui grillattua maa-artisokkaa, artisokka pyreetä, mesiangervoa ja mantelimaitoa, ja kaikenlaista muutakin, jota en enää muista.

Pääruoat

Yleisesti ottaen menun kuvaus antoi vain kalpean aavistuksen siitä, mitä oli luvassa, sillä annoksissa raaka-ainetta löytyi usein monella eri tavalla valmistettuna ja lisukkeissa vielä hyppysellinen yhtä ja toista. Esimerkiksi lihapääruoassa (poro ”ragout”, kuivattua poron sydäntä, puikulaperunaa ja puolukkaa), lautasella oli perunapyreetä, jonka keskeltä haarukka kohtasi kokonaisen paahdetun puikulan. Kylkeen kiidätettiin vielä hehkuva hiillostettu sipuli, jonka kansiluukku avautui paljastaen pehmeäksi hautuneen sipulisydämen. Hauskoja yllätyksiä. Liemeen oli keitelty myös luita ja verta ja pihvin paikalla oli haudutettua kieltä. Vaikken itse lihaa syökään, ihailen näiden usein hyljeksittyjen ruhonosien hyödyntämistä. Kierrätyshenkeä  viljellään Grönissä muutenkin: Esimerkiksi aterian päätökseksi tuodut käsin tehdyt suklaakonvehdit oli maustettu kahvinporoilla.

Simpukka-annos

Omalta pääruokalauaseltani löytyi tällä kertaa sinisimpukkaa, voissa paahdettua selleriä, vesikrassia ja simpukkaemulsiota. Miedosti savustetut simpukat oli valmistettu erinomaisesti mutta pääroolin varasti sittenkin lihaisan tuhti juuriselleri, jota paahdettujen palojen lisäksi oli höylätty pastamaisiksi nauhoiksi. Annos viimeisteltiin pöydässä pehmeällä emulsiolla. jo tämä olisi riittänyt pitämään makuhermoni hyrisemässä, mutta lautasella meno jatkui. Tuore vesikrassi toi kivan raikastuksen ja pikkelöidyt valkosipulinversot hyvää hapokkuutta. Säilötyt kuusenkerkät sen sijaan hukkuivat muiden elementtien alle ja sellerinauhan mutkasta löytynyt kuuden minuutin muna herätti jo kysymysmerkin. Täydellinen kyllä omassa lajissaan, mutta vei yhtä-äkkiä ajatukset silliaamiaseen. Olikohan mopo sittenkin päässyt vähän karkaamaan käsistä?

Porkkanajäätelö

Jälkkäriksi valikoitui porkkanasorbettia, vuohenmaitoa ja paahdetulla ohralla maustettua kermaa. Koska en niin piittaa jälkkäreistä, maistelin annosta hieman muiden lautasilta. Porkkanasorbetti oli raikas, karamelloiduista porkkanasiivuista heräsi eriäviä mielipiteitä ja tasalaatuisuudesta annettiin kevyesti moittetta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin jälleen hieno ja ajankohtainen annos.

Kokonaisarvio ravintolasta ylsi erinomaiseen. Erityispisteet ajankohtaisuudesta, innovatiivisuudesta ja antaumuksesta, jolla kokki tuli jokaisen ruokalajin kohdalla kertomaan, mistä on kysymys. Ja pientä avaamista osa annoksista kieltämättä kaipasi, jotta elementeistä osasi ottaa kaiken irti. Hinta-laatusuhde on loistava, suorastaan käsittämättömän edullinen suhteessa laatuun, käsityön määrään ja auliiseen palveluun. Joku ruokakriitikko mutisi jossain yli-innokkuudesta, itse arvostan tällaista tiivistä ja lämmintä kontaktia henkilökunnan ja asiakkaan välillä. Melkein tuntui, kuin olisi ollut kylässä hyvien ystävien luona, mitä pieni ja intiimi ravintolatila ja avokeittiö korostivat. Jos jostain pitää ruputtaa, niin joissain annoksissa tapahtui vähän liikaa ja hienot elementit jäivät toistensa jalkoihin. Osa annoksista taas oli jopa yksiulotteisia, kuten vaikkapa maa-artisokkapääruoka. Annoskuvausten perusteella ei myöskään osannut arvioida, mitä olisi odotettavissa.

Grönin kasvisannokset eivät sellaisenaan ole vegaanisia mutta erityistoiveet otettiin Grönissä auliisti huomioon. Ja mikä parasta, kerrankin pystyin poistumaan ravintolasta ajattelematta, että tämänkin olisin voinut tehdä itse paremmin.

5 kommenttia “Ravintola Grön”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *