props

Ehkä joku tarkkanäköinen on huomannut blogin oikeassa alakulmassa Blogiringin feedin. MieliRuoka löytyy nyt myös Blogiringin hyvinvointiblogien joukosta. Hyvinvointia ja hyvää ruokaa MieliRuoka pitääkin sisällään. Silti leivoin nyt sitruunalla, kurkumalla ja appelsiinilla maustettuja kakkusia aidolla voilla, kananmunilla ja – hui kauhistus, sokerilla! No, kookos- ja luomu-ruokosokerilla sentään ja gluteenittomiakin niistä tuli. Pääsiäiseksi.

Hyvinvointiruokaa ja hyvinvointia ruoasta

Jos löysit blogiini äskettäin, vaikkapa Blogiringin kautta, lienee paikallaan sanoa muutama sana blogin tausta-ajatuksista. Olen kokkaushistoriani aikana kokeillut monenlaisia ruoanlaittotyylejä ja ruokavalioita. Osin uteliaisuutta, osin paremman olon ja terveyden perässä. Allekirjoitan ajatuksen, että ruoalla on suunnaton vaikutus hyvinvointiin ja välillä olen ollut valinnoissani hyvinkin tiukka. Silti en tällä hetkellä tunne tarvetta kategorisoida itseäni mitenkään tai noudattaa minkään sortin  ehdotonta linjaa ravitsemuksellisesti. Totuus on se, että pidän kaikenlaisesta ruoasta. Sekä mörönvihreistä smoothieista että ranskalaisista perunoista, linssimurekkeesta ja lampaanviulusta, raakakakuista ja vaahtokarkeista. Osaa näistä syön kuitenkin harvoin tai vieläkin harvemmin. Se, että pitää jostain ei tarkoita samaa kuin jatkuva tai ylenpalttinen kulutus. Olen myös oppinu tuntemaan kehoani jonkin verran ja tiedostan, mikä on sille optimaalista hyvinvointiruokaa. Mutta hyvinvointia ruoasta tulee muutenkin kuin ravintoaineiden ja rutiinien kautta: Makujen, tuoksujen ja kiinnostavien rakenteiden, ulkonäön ja luonnollisesti hyvän ruokaseuran kautta. Omassa puntarissani painavat myös ympäristökysymykset.

En kuitenkaan pidemmän päälle usko dietteihin, jotka perustuvat rajoituksiin. Luulen, että moni on kanssani samaa mieltä. Silti suurin osa ns. terveellisistä ruokavalioista rajaa pois ruokia tai tapoja, joista monet pitävät kovasti: Ei leipää, pastaa, perunaa, kermaa, voita tai sokeria. Ei rasvaisia juustoja, hedelmiä, liian suolaista, rapeaksi paistettua, tirisevää, pitkään hautunutta, uppopaistettua, liian kuumaa tai liian kylmää. Ei myöskään kahvia, alkoholia, hiilihapotettuja juomia, iltasyöpöttelyä, napostelua…

Jo psykologian lyhyen oppimäärän perusteella tiedämme, että jos mielihyvä otetaan pois, se täytyy korvata jollain muulla. Siksi totaalikieltäytyminen onnistuu kovin harvalta (poikkeuksia toki on). Väitän, että mielemme kaipaa myös pieniä repsahduksia aika ajoin. Olennaista on, miten niihin suhtautuu.

cakes1

Pelosta vai ilosta?

Olen lukenut paljon kirjoja ravitsemuksesta ja kahlannut läpi satoja tutkimuksia ja asiantuntija-artikkeleita. Innostun uusimmasta tiedosta. Mutta välillä myös lannistun. Ravitsemustiedossa on usein vähän syyllistävä sävy. Varsinkin suomalaisessa ruokakulttuurissa ateria puretaan ravintoaineiksi ja terveysvaikutuksiksi. Maku ja nautinto ovat vasta viime aikoina tulleet mukaan keskusteluun ja jäävät usein edelleen sivurooliin. Makuaisti pitäisi kouluttaa pitämään juuri suolattomasta, sokerittomasta ja rasvattomasta ruoasta (tämä kylläkin lienee jo väistymässä). Siitä huolimatta, että lajikehityksen aikana ihminen on ohjelmoitu nauttimaan suolaisesta, makeasta ja rasvaisesta. Ne kertovat tehokkaista energianlähteistä, varsinkin nälänhädän varalle.

Toisaalta hengissäselviämisvaisto saattaa vaikuttaa myös ravitsemusoppien takana. Kukapa meistä ei haluaisi elää terveenä ja elinvoimaisena mahdollisimman pitkään. Oman hyvinvoinnin hiomiseen on nykyään enemmän keinoja ja mahdollisuuksia kuin koskaan ennen. Huippukunto, terveyden ja suorituskyvyn optimointi ovat tämän ajan trendejä, kuten yleinen tehokkuus muutenkin. Jos ruokavalintojen taustalla kuitenkin kummittelee pelko siitä, että yksikin väärä suupala saattaa romuttaa terveyden ja aiheuttaa peruuttamatonta tuhoa, ollaan huonoilla teillä. Hyvinvoinnista tulee stressi mielelle ja keholle (Allergiat, yliherkkyydet ja sairaudet ovat oma lukunsa. Niiden vuoksi on joskus syytäkin olla ehdoton).

cakes2

Löytyykö lautaseltasi S-vitamiini?

Kaikesta terveyskirjallisuudesta ja ravintotietoudesta kestosuosikkejani ovat lopulta sellaiset, jotka puhuvat S-vitamiinin puolesta. Nimittäin Suvaitsevaisuudesta ruokapöydässä, sekä muita että varsinkin itseä kohtaan. Olen melkein samaa mieltä kuin Michael Pollan: Voit syödä mitä tahansa, kunhan se on itse valmistettua. Siis myös ranuja, sipsejä ja vaahtiksia. Niiden valmistuksessa vain on sellainen vaiva, ettei tavallinen pannunkuluttaja ehdi tai jaksa ryhtyä toimeen joka päivä. Niinpä määrät pysyvät kohtuullisina mutta laatu korkealla. Itse panosta varsinkin laatuun.

Polkuani on valaissut sellainenkin merkkiteos, kuin Mireille Guilianon Ranskattaret eivät liho. Kaikessa ranskalaisuudessaan ja kepeydessään se on viisas pikku kirja ruokakulttuurin, nautinnon ja tietoisen syömisen merkityksestä.

Kutkuttavaa luettavaa on ollut myös Brian Wansinkin Mindless Eating – Why we eat more than we think, sillä se kertoo varsin suorasukaisesti – mutta hauskasti siitä, mikä kaikki vaikuttaakaan ruokavalintojemme ja mieltymystemme taustalla.

Ruoka ja syöminen ovat elämän rikkaus ja rikkauksiaan haluaa vaalia. Siksi tässä blogissa vaikuttaa reseptien taustalla ravintoaineiden sijaan tietoisuus omista valinnoista. Esimerkiksi siitä, että ensimmäinen pala kakkua on aina paras ja kun siihen keskittyy, pari lusikallista ehkä riittää. Kun mikään ei varsinaisesti ole kielletty hedelmä, kisaukset menettävät voimansa. Myös päätösvalta – ja vastuu säilyy itsellä, mikä auttaa vapautumaan ulkoisesta ohjauksesta ja vähitellen myös turhista, elämää kuormittavista ehdollistumista. Ja kun asiat eivät ole mustavalkoisia, maailma on täynnä värejä.

cakes4

Kurkuma-appelsiinikakkuset (gluteeniton)

Kurkuma antaa kauniin värin ja pikantin maun näille pikku kakkusille (ja onhan se superterveelistäkin), joiden ohje perustuu perinteiseen ylös-alas -kakkuun. Gluteenittomien jauhojen sijaan voit käyttää jauhoseoksen tilalla myös hienoja spelttijauhoja. Jätä silloin ksantaani pois.

6 kpl

Vuokien voiteluun:

  • 40 g kookossokeria
  • 40 g luomuvoita

 

Taikinaan:

  • 125 g  luomuvoita
  • 125 g kookos- tai  luomuruokosokeria
  • 80 g gluteenitonta jauhoseosta (käytin 1/2 täysjyväriisijauhoja, 1/4 hirssijauhoja, 1/4 tapiokatärkkelystä)
  • 20 g (täysjyvä-) maissijauhoja
  • 1 tl ksantaania
  • 3/4 tl leivinjauhetta
  • 1/2 – 1 tl jauhettua kurkumaa
  • 40 g manteleita jauheeksi  jauhettuna
  • 2 luomumunaa
  • 1 luomusitruunan raastettu kuori
  • 1/2 luomuappelsiinin raastettu kuori
  • 2 rkl mantelimaitoa tai muuta kasvi- tai normimaitoa
  • 1 luomuappelsiini (1/2 kuoresta raastettuna ja hedelmä)

 

Viimeistelyyn juoksevaa hunajaa tai tomusokeria

Ota voi huoneenlämpöön 1/2 tuntia ennen leipomista ja käytä myös huoneenlämpöisiä kananmunia. Lämmitä uuni 160 asteeseen. Hiero yhteen vuokien voiteluun tarkoitettu voi ja sokeri. Voitele sillä pikkukakkuvuoat tai suuret muffinivuoat.

Sekoita kulhossa keskenään kuivat aineet ja sitrusten raastettu kuori. Kuori appelsiini ja poista hedelmäkalvot. Leikkaa ohuen ohuiksi siivuiksi.

Vatkaa toisessa kulhossa voi ja sokeri kuohkeaksi seokseksi. Lisää munat yksitellen, välillä voimakkaasti vatkaten. Siivilöi joukkoon jauhoseos parissa erässä ja kääntele taikinan sekaan. Samoin maito.

Aseta jokaisen muotin pohjalle appelsiiniviipale ja lusikoi päälle taikinaa. Jätä tilaa kohoamiselle 1/4 vuoan korkeudesta. Laita uuniin ja paista n. 30 min. Anna kakkusten jäähtyä vuoissaan toiset 30 min. ja kumoa. Viimeistele kakut sivelemällä pinnalle hunajaa tai siivilöimällä tomusokeria. Kumkvatit ovat raikas lisä varsinkin pääsiäispöydässä.

 

6 kommenttia “Kurkuma-appelsiinikakkuset ja tärkeä s-vitamiini”

  1. Aika lailla samoilla ajatuksilla syön minäkin ,eli välillä noin ja välillä niin. Tosin lihaa en syö,en kertakaikkiaan tykkää siitä! Ihanan aurinkoiset kuvat ja söpöt kakkuset:)

    1. Jael, pidänkin kovasti rennosta otteestasi ruoka-asioissa. Ja kiitos, keli on täällä ollut kaikkea muuta kuin aurinkoinen. Onneksi värejä sentään löytyy ruokakomerosta 🙂

  2. Juuri oli puhetta, että ei ole tullut kurkumaa käytettyä viime aikoina. Intialaistyyppisiin kastikkeisiin ja riisiin sitä on helppo käyttää, mutta muuten sen käyttö ruoanlaitossa on mulla kovin vähäistä. Juuri siis ajattelin, että täytyy laittaa sitä leipomuksiin. Kiitos siis tästä reseptistä! Testiin menee 🙂

    Nuo grammamitat jauhoissa tuottaa hieman päänvaivaa, kun vaakaa ei ole, mutta ainahan jauhojen määrä täytyy toki säätää taikinan halutun paksuuden mukaan. Eri jauhot on niin erilaisia.

    1. Heissan Jenni, olen itsekin vata melko äskettäin löytänyt kurkuman makeissa leivonnaisissa, muutenkin kuin värin puolesta. Tuo kivaa mausteista syvyyttä varsinkin yhdessä muiden mausteiden, kuten kardemumman, kanelin ja inkiväärin kanssa. Ja joo, kieltämättä grammat melkein edellyttää keittiövaakaa, mutta on kyllä itselläni ahkerassa käytössä varsinkin leivonnassa. Desi- ja muut tilavuusmitat kun vaihtelevat vähän päivästä ja leipurista toiseen 🙂 Mutta ehkäpä olisi hyvä ajatus koota tänne jonkinlainen muunnostaulukko…

      1. Noniin, oli pakko heti kokeilla. Modasin reseptiä vähän, kun tapioka on mulla edelleen ihan kokeilematta eikä manteliakaan just nyt sattunut olemaan. Laitoin täysjyväriisi- ja tattarijauhoa, yhteensä muistaakseni noin 2dl. Vähän taisin lisätä kasvimaitoa.

        Enkä malttanut heti olla laittamatta ripausta kaardemummaa myös, kun sen mainitsit. Olipa kyllä todella herkullisia ja kurkuma tosiaan toi uuden maun makeisiin leivonnaisiin. Kiitos paljon reseptistä! Teen kyllä näitä jatkossakin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *