Blogi on jäänyt holdiin paaaaljon pidemmäksi aikaa kuin olisin halunnut. Kaikki liikenevä ”vapaa” aika on  mennyt kolmannen ruokakirjan viimeistelyyn. (Tässä vaiheessa aina miettii, että miksi ryhdyinkään tähän…) Nyt on ensimmäinen taittoversio kuitenkin kommenttikierroksella ja nautin välirauhasta ennen viimeisiä rutistuksia.

paras keittokirja

Piti siis jo aiemmin sanoa muutama sananen kotikustantamoni uutukaisesta, joka lupaa reteästi olla Maaliman paras keittokirja. Kyseessä on ruotsalaisen tiedetomittaja Henrik Ennartin ja kokki Niklas Ekstedtin yhteisluomus.

Maailmassa on alueita, joilla ihmiset elävät poikkeuksellisen pitkään. Tutkimusten mukaan ns. blue zone -alueiksi kutsutuissa osissa Italiaa, Kreikkaa, Japania, Keski-Amerikkaa ja Skandinaviaa satavuotiaita on enemmän kuin muualla maailmassa. Maailman parhaassa keittokirjassa luodaan katsaus siihen, mitä sinisten alueiden asukkaat syövät ja mistä raaka-aineista ja miten ruoka valmistetaan. Ennartin havaintojen perusteella Ekstedt on laatinut yli viisikymmentä ruokaohjetta.

Vaikka jokaisella alueella on oma vahva ruokakulttuurinsa, yhteinen nimittäjä on aitous, yksinkertaisuus ja lähiruoka. Ruoka on kasvispainotteista, vaikka lihaa, kalaa ja maitotuotteita käytetäänkin. Käy myös selväksi, että pitkän onnellisen elämän voi saavuttaa hyvin monenlaisella ruokavaliolla, jopa pikku pahein höystettynä. Tärkeämpään asemaan tuntuu nousevan tiivis yhteisöllisyys, aktiivinen ja positiivinen elämäntapa (ruoka suureksi osaksi kasvatetaan ja/ tai pyydystetään itse) sekä kiireettömyys. Kirjan haastattelujen perusteella sinsen alueen pitkäikäisille asukkaille stressi on tuntematon käsite.

paras keittokirja2

Kirja sai loikkaamaan kesäiselle Kreikan matkalleni, sillä sikäläistä ruokaahan pidetään yhtenä terveellisimmistä. Reissulla sain kuitenkin todistaa, että valitettavasti asiasta joutuu puhumaan lähinnä menneessä aikamuodossa. Nykykreikkalainen mättää pikaruokaa samaan tahtiin kuin kuka tahansa länsimaiden asukki.

Yksi Maailman parhaan keittokirjan pitkäikäisyysalueista sijaitsee kuitenkin Ikarian saarella, syrjäisessä ja vaikeapääsyisessä Aegeanmeren kolkassa. Eristyneisyytensä vuoksi saaren asukkaat syövät pitkälti sitä, millaiseksi välimerellinen ruokavalio mielletään: Villivihanneksia, palkokasveja ja muita oman kasvimaan antimia, vastapoimittuja hedelmiä, pähkinöitä, jogurttia ja vuohenjuustoa, vain maltilla kalaa tai lihaa. Valkoista sokeria ei käytetä mutta paikallisella hunajalla herkutellaan. Koska kaikki ruoka on lähellä ja luonnonmukaisin menetelmin tuotettua, raaka-aineiden ravintopitoisuudet ja laatu ovat huippuluokkaa, on sitten kyse kasvi- tai eläinkunnasta tai viinistä.

Aamiainen

Omalla Kreikan lomallani söin samoin, varsinkin jos kokkasin itse. Mutta pienissä kylätavernoissakin oli kyllä mahdollista saada niissäkin melko simppeliä ruokaa, varsinkin kun pyysi siivoamaan sipsit ja ranskanperunat lautaselta.

[image_with_text_over width=” image=’http://www.mieliruoka.fi/wp-content/uploads/2016/08/Selma.jpg’ icon=” icon_size=’fa-lg’ icon_color=” title=” title_color=” title_size=” title_tag=”]

Tykästyin Kalymnoksen omaan salaattiin (Mermizeli tai Mirmizeli), jonka tärkeä elementti on kuivattu ohraleipä, krithini kouloura. Ihmettelin alkuun leipäkaupassa myytäviä kovia, mastiksipihkalla ja aniksella maustettuja rinkeleitä, kunnes käyttötarkoitus selvisi ravintolareissulla. Pakkasin muutaman rinkulan matkalaukkuunkin ja kokeilin salaatin toisintoa kotikeittiössä. Selkeää ohjetta en löytänyt nettiselailulla, joten rekostruoin ohjeen muistin varassa. Murennellun leivän lisäksi syömäni salaatti sisälsi munakoisoa, kapriksia ja oliiveja, tuoreita tomaatteja ja lähes jogurttimaista mietoa vuohenjuustoa.

[/image_with_text_over]

Mikään kaunotar annos ei ole mutta salaatti on maukas ja tuhti. Korppujen sijaan ja gluteenittomana versiona voisin ajatella tähän kuivahtamaan päässeitä gluteenittoman leivän kannikoita. Tuorejuuston korvikkeena paksu vuohenmaitojogurtti kelpaa hyvin. Tilalle voi murustella myös fetaa tai maidottomaan versioon käyttää vaikkapa soijarahkaa.

Kalymnossalaatti1

Kalymnoksen salaatti

  • 1 kuivattu ohrarinkeli, pari täysjyväkorppua tai kuivahtanutta gluteenitonta leipää
  • tilkka vettä leivän pehmentämiseen
  • 1 munakoiso + ripaus suolaa ja mustapippuria, sitruunanmehua
  • 2 tomaattia
  • 1/2 punasipuli
  • 1 rkl kapriksia
  • kourallinen kalamataoliiveja
  • 1 1/2 dl paksua vuohenmaitojogurttia (tai soijarahkaa, esim. Alpron Go On)

Vinegrettiin:

  • 1 valkosipulinkynsi murskattuna
  • 2 rkl punaviinietikkaa
  • 6 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
  • 1/2 tl hienoa merisuolaa
  • rouhittua mustapippuria

Viimeistelyyn tuoretta oreganoa ja timjamia

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Pistele munakoisoon reikiä haarukalla ja paahda kuorineen uunissa pehmeäksi (n. 40 min). Halkaise ja kaavi sisus kulhoon. Sekoita joukkoon suola, pippuri ja hieman sitruunan mehua.

Pehmennä leipää/ korppuja hetki vesitilkassa ja murentele käsin suupaloiksi. Suikaloi kuorittu sipuli ohuen ohuiksi siivuiksi ja viipaloi tomaatit. Vatkaa vinegretin ainekset keskenään. Sekoita kaikki salaatin ainekset vuohenjogurttia lukuun ottamatta suuressa kulhossa ja mausta vinegretillä. Valuta ennen tarjoilua päälle jogurtti ja rouhi mustapippuria.

Kalymnossalaatti2

Höyrytin kylkeen mustakaalia, jonka maustoin oliiviöljyllä, timjamihunajalla, ripauksella merisuolaa ja rouhituilla saksanpähkinöillä. Myös vihreiden lehtivihannesten runsas käyttö leimaa vahvasti sinisten alueiden ruokailutottumuksia. 

 

 

2 kommenttia “Kalymnoksen salaatti ja Maailman paras keittokirja”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *