16 maalis Ayurvedinen rottakoe: Kokemuksia vata-dieetistä

Huom: Artikkelin kuvamateriaali sisältää ayurvedista ruokapornoa. Not pretty, but true.

Olen seurannut ayurvedan oppeja nyt reilun kuukauden. Hieman vaihtelevalla menestyksellä toki, arki on ajoittain jyrännyt päälle. Lienee kuitenkin aika suorittaa väliarvio. Mutta alkuun pieni kertaus:

Ayurvedareissullani selvisi siis, että olen vahvasti vata-ihminen. Sain tarkat ruokavalio-ohjeet ja neuvoja muihinkin elämäntapoihin. Vata-dieetini on ollut paljon kokonaisvaltaisempi kuin pelkkä ruokavalio, mutta muusta ehkä lisää myöhemmin, sapuskahommissakin on riittänyt tarpeeksi pureskelemista. Tai mussuttaminen lienee oikeampi termi, nimittäin vata ei juurikaan pääse rouskuttamaan. Puuromaiset ja liemekkäät koostumukset ovat avainsana, kun puhutaan vata-ystävällisistä ruoista.

Aamuvakio: Kardemummalla maustettu chia-kaurapuuro, liotettuja cashew-pähkinöitä ja ghee-silmä, ryöpättyjä ituja ja kurkkua (yllättävän hyvää). Klassisessa ayurvedassa kehotetaan syömään hedelmät ja marjat omina aterioinaan, joten ei mustikoita. Konsultoituani ayurveda-asiantuntijaa täällä Suomessa olen kuitenkin palauttanut marjat takaisin puuron kaveriksi. 

Raakaruokaa? – Ei kiitos!

En ole ollut raakaruokailija enää vuosiin mutta ruokavalioni on edelleen ollut hyvin raakapainotteinen. Aamuisin smoothie ja paljon salaattipohjaisia aterioita. Olen muutenkin puhunut lämpimästi tuoreruoan puolesta. Well, well… ayurvedalääkäri kohotteli asialle kulmakarvaa ja alleviivasi suosituksista sanat no raw vegetables, no cold foods”. Kylmä ja raaka vie kylmään taipuvaista vataa epätasapainoon ja heikentää ruoansulatusta aiheuttaen kaikenlaista hässäkkää.

Suurin muutos onkin ollut se, että kaikki vihannekset ja juurekset ovat päässeet lautaselleni vasta kypsennyksen kautta. – Okei, tunnustan, että tuoretta lehtisalaattia on yhä löytynyt lautasen kulmalta, mutta aiempaa maltillisemmin. Olen myös yrittänyt vierottautua jääkaappikylmistä huikopaloista (koskee salaa syötyjä soijanakkeja ja suoraan paketista kahmittua Härkistä). Hedelmät ja marjat ovat luonnollisesti poikkeus, mutta pakastemarjat olen sulattanut huolella vähintään huoneenlämpöiseksi.

Tämä kaikenkypsennysjuttu aiheutti alkuun yllättävän paljon sisäistä protestointia. Melkein jo kuulin vitamiinien puutteessa riutuvien solujen hätähuudot. Mitään meteliä ei ole toistaiseksi kantautunut korviini. Päin vastoin, epämääräisen uupunut ja tahmea olo, joka vaivasi minua koko talven on poissa. Toki valokin on lisääntynyt samaa tahtia kokeilun myötä, mikä omalla kohdallani on aina nostanut vireystilaa. Palelen edelleen herkästi, mutta huomaan kestäväni kylmää aiempaa paremmin.

Vata todellakin saa syödä hiilareita. – Grain bolws, anyone? Simppeli lounaskulhollinen täysjyväriisiä, höyrytettyjä vihanneksia, paneer-juustoa ja saksanpähkinöitä. Runsaasti oliiviöljyä ja ruoansulatusta tukevia mausteita, kuten jeeraa ja fenkolia riisin joukossa. Vata tarvitsee rasvoja ja pähkinöitä, myös maitotuotteita suositellaan.

Hyvästit lehtivihreälle?

Toinen järkytyksen aiheeni oli löytää kaalit mustalta listalta. Muidenkin tummanvihreiden lehtivihannesten kanssa kehotetaan kohtuuteen. Arvatkaa vaan, kenen aamusmoothie on aina sisältänyt rrrrreilulla kädellä tuoretta vihreää, mieluiten vielä persiljaa tai selleriä, jotka ovat nou nou! Ja tietenkin raaka lehtikaalisalaatti on ollut lempparini ties kuinka pitkään.

Salaattikulhon uudet aatteet: Höyrytettyjä papuja, fenkolia, hieman paprikaa, pikkelöityä porkkanaa ja nyhtökauraa. Lime-oliiviöljy -vinegrettiä. Ei paha.

No, vihreän syömistä ei ole tarvinnut lopettaa mutta nyt höyrytän salaattiini nyt pinaattia, vihreitä papuja ja herneitä. Ja muistutan itselleni, että todellissuudessa mikään ayurvedassa ole kiellettyä. Kaikenlaista voi syödä silloin tällöin, mutta tiedostaen mahdolliset vaikutukset. Koemielessä teinkin yhtenä iltana lehtikaalivokkia mutta se ei sittenkään herättänytkään intohimoa varsinkaan seuraavana päivänä. Vatsasta alkoi kuulua sen verran vastalauseita.

Ilta-ateria: Chana dal, vehnärotia, korianteriraitaa ja porkkanachatnia. Vatan palkokasvilista on aika lyhyt: mm. punaisia linssejä, mungpapuja ja tofun kaltaisia kevyesti prosessoituja soijatuotteita. Luin jostain helpon nyrkkissäännön, jonka mukaan kaikki palkokasvit, joita ei tarvitse liottaa, ja jotka kypsyvät max. puolessa tunnissa ovat helposti sulavia, täten vata-ystävällisiä. Itse sain tohtorilta armon myös kikherneille pienissä määrin. Papuhommissa kannattaa kuitenkin kuunnella omaa vatsaa. Itse olen sietänyt linssejä nyt huomattavasti aiempaa paremmin, mikä saattaa kertoa ruoansulatuksen paranemisesta.

Maitoa ja vehnää?!

Kroonisesti herkkävatsaisena olen kokeillut vuosien varrella jos jonkinlaista dieettiä ja ajan hengen mukaan päätynyt viimeiseksi gluteenittomaan ja maidottomaan ruokavalioon. Ylläri odotti kuitenkin täälläki: Juuri vatalle nimittäin suositellaan maitotuotteita ja vehnää mutta gluteenittomista viljoista vain riisiä ja kauraa. Intiassa söinkin ongelmitta jumalaista tandoori-rotia ja muuta vehnäistä. Uskaltauduin kokeilemaan samaa myös Suomessa – ilman oireita. (Huom, keliakia on tutkimuksilla suljettu pois, joten tässä kohtaa oli varaa säätää). Maitoa en määräyksistä huolimatta ole alkanut käyttää vaan korvaan sen edelleen kauramaidolla. Vatalle ok, vaikkei Intiassa siitä olisi kuultukaan. Yllättäen olen ystävystynyt myös piimän kanssa, joka tuntuu sopivan meikävatalle mainiosti.

Enemmän makeaa… – woot!

Olen pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei niin välitä makeasta. Jälkkäriksi riittää hedelmä ja herkutteluun pari palaa raakasuklaata. Useammin olen löytänyt itseni napostelemasta pähkinöitä, kräkkereitä tai lehtikaalisipsejä. Koska vata kuitenkin on elementtinä kuiva, karhea ja ilmava, rouskuva sipsiosasto vain lisää näitä ominaisuuksia. Pari senttiä maanpinnan yläpuolella leijuva hermokimppu tarvitsee makeaa, sillä se vahvistaa ja maadoittaa kehotyyppiä. Kuulemma. Sainkin suosituksen lisätä makean syöntiä (!) No, karkkia ja valkosokeria ei kuitenkaan tarvitse alkaa mättää, vaan sisällyttää päivään jokin pieni makea jälkiruoka, vaikkapa kookossokerilla makeutettu chiavanukas. Aamupuuronkin voi rohkeasti terästää lusikallisella hunajaa tai melassia. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta tätäkin olen joutunut opettelemaan, sillä sokerivalistus on kyllä uponnut tehokkaasti omaan tajuntaani.

Hot water, please!

Koska vatan ruoansulatus palaa heikolla teholla, kylmät juomat saavat sisäisen tulen lepattaman entisestään. Intiassa meille tarjoiltiin aina ruoan  kanssa hot water (huolimatta yli 30 asteen lämmöstä), mikä tuntui alkuun todella oudolta. Muukin neste tulisi nauttia vähintään huoneenlämpöisenä. Kylmällä säällä inkiväärillä maustettu vesi lämmittää herkästi palelevaa vataa. Totuttuani olen jatkanut käytäntöä kotona ja meidän ilmastossamme se onkin ihan luontevaa, mutta saas nähdä tuleeko kesähelteellä jäisiä drinkkejä ikävä. Kuplajuomat tulisi niin ikään unohtaa, jos mielii välttää kuplintaa mahassa.

Iisisti stimulanttien kanssa

Vatan herkkä hermosto kestää huonosti kofeiinia ja muita piristeitä, mikä on omakohtaisesti tullut jo todettua. Kuppi kahvia riittää kunnon tärinöihin. Siksi olin siirtynyt laadukkaaseen kofeiinittomaan kahviin jo aika päivää sitten. Mutta useimpien lähteiden mukaan tämäkään ei ole hyvä valinta, sillä kahvi sisältää muitakin dopamiinin tuotantoa vauhdittavia, siis aktivoivia ainesosia. Kahvista luopuminen kokonaan tuntui alkuun sen verran suurelta menetykseltä, että päätin jatkaa satunnaista decaf-tissuttelua. Yllättäen huomaan nyt, että se on jäänyt omia aikojaan pois. Sen sijaan aamuteestä pidän kynsin hampain kiinni. Olen kuitenkin siirtynyt tekemään siitä enemmän chai-tyyppisen juoman.

Uusi-vanha juomatuttavuus on myös iltamaito, joka on jonkinlainen ayurvedinen klassikko. Viimeksi lapsena muistan pakon edestä siemailleeni lämmintä maitoa. Nyt olen lämmitellyt iltajuomaksi kauramaitoa ja sekoittanut joukkoon kanelia, kardemummaa ja hieman kookosnektaria, jopa nokareen gheetä, jota sain ohjeeksi lisätä satunnaisen ummetuksen varalta. Oikeastaan aika hyvää ja ennen kaikkea jotenkin suloisen rauhoittavaa. – Ja toimii kuin junan vessa!

Iltapäivän carob-latte <3 

Ruokastressiä?

Ruoanlaittotaustasta huolimatta uuden opettelu tuotti alkuun yllättävän paljon stressiä. Välillä mietin kuumeisesti, mitä söisin seuraavalla aterialla ja tavasin reseptien raaka-ainelistoja. Vieroksun yleisesti kieltämistä ja rajoittamista syömisasioissa, vaikka kasvissyöjänä moni ruoka onkin jo rajautunut pois omasta käytöstäni. Erilaiset säännöt ja kiellot, joita tuntuu ayurvedassa piisaavaan, saavat niin ikään aikaan henkisiä näppylöitä. Karsiminen saattaa myös köyhdyttää ruokavaliota tarpeettomasti, mikä ei ole hyvä ravintoaineiden saannin kannalta.

Kokeilujaksoni ajan päätin kuitenkin noudattaa  ohjeita melko säntillisesti, jotta saisin selkoa vaikutuksista. Nyt arvioin, että olen saattanut syödä jopa monipuolisemmin kuin aiemmassa perusarjessa. Kiireessä on helppoa jämähtää toistamaan samoja simppeleitä reseptejä. Kyläillessä ja viikonloppuisin olen syönyt, mitä huvittaa. Ayurvedaa voi soveltaa lempeästi. Tärkeintä on kuunnella omaa oloa ja tehdä tietoisia valintoja.

Kokeilun tulos

Kuten jo aiemmin totesin, en ole näivettynyt vihresmoothien ja raakasalaattien puuteeseen. Vointi on ollut vahva. Vatsavaivoja on ollut vähemmän tai ei oikeastaan juuri ollenkaan. Ainoastaan silloin, kun olen palannut vanhoihin tapoihi ja syönyt raakaa tai selvästi vata-kategorian ulkopuolelta (ne kaalit, pavut, suklaa jne.) olen tuntenut tuttua levottomuutta vatsassa – ja mielessä. Yllättävä seuraus tästä on se, että olo on tuntunut jotenkin ”tyhjältä”, koska ilmapallo vatsassa on poissa. Ruokahalu sen sijaan on hämmästyttävä, suorastaan miehekäs. Arvioin myös, että nukkunut paremmin ja ennen kaikkea olo on levollisempi. Vatalle tyypillinen hieman neuroottinen yliaktiivisuus on vähentynyt ja jalat tuntuvat pysyvän paremmin maanpinnalla. Havaitsen myös aiempaa selkeämmin asioita, jotka saavat systeemini epätasapainoon, joten sekoilukin on sitten vähän tietoisempaa. Uskon, että kokonaisuuteen vaikuttavat tosin muutkin muutokset päivittäisissä rutiineista.

Näyttää siis siltä, että ayurveda jyllää keittiössäni jatkossakin ainakin kohtuudella, varsinkin kun sain vielä tarkennusta muutamiin askarruttaviin kysymyksiin Prasadin Justine Cederbergiltä. Second opinion voi olla paikallaan, jos haluaa suhteuttaa intialaisia oppeja meidän pohjoisessa elinympäristössämme.

Viikonlopun rimputtelut: Aloo parotha, kurpitsa-parsa sabzi, pinaattiraitaa, kikherne-chatnia, tomaatti-chatnia.

Avainsanat:
, ,
5 Kommenttia
  • Noora
    Posted at 07:13h, 17 maaliskuun Vastaa

    Hieno vatsa, antaa mielelle rauhan.
    Luin juuri Emeran Mayerin kirjan Viisas vatsa – Kuinka suolisto ja aivot toimivat yhdessä. Gastroenterologilääkäri yhdistää mielen ja vatsan. Tämänhän ovat kaikki jo tietäneet mutuna, mutta nyt on tiedettä yhteydestä.

    • Outi
      Posted at 05:45h, 21 maaliskuun Vastaa

      Tuttu kirja minullekin 🙂 Hienoa, että alkaa tulla myös tieteellistä näyttöä asioista, joita jo tällaiset muinaiset opit ovat pitäneet olennaisina.

  • Irina
    Posted at 13:51h, 21 maaliskuun Vastaa

    Tämä oli kiva ja mielenkiintoinen kirjoitus. Ravitsemus onkin palapeli, jota voi katsoa about tsiljoonalta kantilta, kun on pH-dieettiä, elävää ravintoa, karppausta, paleota, ayurvedaa, kiinalaista lääketiedettä, veriryhmän mukaista ruokavaliota, ties mitä… 🙂 Yksi hyvä ohje tässä ruokavalioiden tulvassa on oman kehon kuuntelu, millainen ruoka passaa ja millainen ei 🙂

  • jenni
    Posted at 09:03h, 18 huhtikuun Vastaa

    Mielenkiintoista! Luulen itsekin olevani vata.

    Olisi mukavaa kuulla myös niistä muista ayurvedan osa-alueista kuin ruoasta.

    Hiljattain katselin dokumentin suolistosta ja siinä oli, että on havaittu, että ihmisillä on kolmea eri suolistobakteeristotyyppiä riippumatta asuinpaikasta ja etnisestä taustasta. Tuli silloin juuri mieleen, että ei vain olisi nuo tyypit ayurvedaa. Siitä olisi huippumielenkiintoista tietää lisää.

    Pitkästä aikaa taas ehdin blogisi pariin 🙂

    • Outi
      Posted at 13:45h, 18 huhtikuun Vastaa

      Jenni, kiva kun piipahdit blogiin. Vaikkakin vähän uneliaassa tilassa se on ehkä ollut viime aikoina. Lueskelin itsekin Emeran Mayerin Viisas vatsa -kirjaa ja tuli ihan samoja ajatuksia mieleen! Huippukiinnostavaa kyllä. Ja joo, ayurveda-lifestyle -artikkeli työn alla 🙂

Jätä kommentti