Processed with VSCO with m6 preset

Se aika vuodesta, jota alan murehtia jo puoli vuotta etukäteen. Marraskuu syvimmillään. Ulkona on harmaata ja märkää, kunnes pimeys lähes armahtaa ankean maiseman. Ja näillä vielä mennään kuukausi. Sitten käännytään taas hiiitaaaasti valoa kohti. Mutta eilen tajusin yllättäen, että eihän tämä niin pahalta tunnu. Ainakaan vielä. Totean kyllä ikkunasta vuodenajan ja mieleen nousee ajatus kaamoksesta. Mutta juuri nyt se ei määrittele onnellisuuttani.

En tietoisesti ole aloittanut mitään kaamoksen kesytys -kampanjaa mutta muutama asia tulee mieleen, joiden avulla itse onnistun suunnistamaan pimeässä. Kokosin ne tähän. Pika-avusta ei varsinaisesti ole kysymys, sillä työ on alkanut jo puoli vuotta sitten. Muutama keino akuuttiin mordor-ahdistukseen  kuitenkin löytyy joukosta.

kaamoksen-kesytys-2

 

Kaamoskammo – What to Do?

Kesä – elokuu

Liikunta: Myönnän, alan murehtia mordorin portteja viimeistään kesäpäivän tasauksen aikoihin. Vatvomisen sijaan kuitenkin toimin: Kesä on hyvää aikaa rakentaa pohjakuntoa: Työmatkafillarointi, juokseminen, porrastreeni, kehonpainoharjoittelu ja jooga on helppoa kun valoa ja intoa riittää. Teen niistä rutiineja, joiden kanssa ei tarvitse neuvotella. Hyvä fyysinen kunto ehkäisee kaamosoireilua.

Ruoka: Kesällä on helppoa syödä hyvin, kun heinä-elokuussa satokausi on parhaimmillaan. Tankkaan aivoruokaa: marjoja, värikkäitä vihanneksia, itse fisustettua kalaa ja villivihreitä ja yrttimaan antimia. Syksyä kohti tukevoitan: pähkinät ja hyvät hiilarit kehiin. Nyhtökaura ja Härkis saapuivat onneksi kunnolla kauppoihin. Ilmojen viiletessä mausteiden kulutus kasvaa ja intialainen ruoka on in. Tummaa suklaatia vähän päivittäin ja hyvän mielen välittäjäaineet saavat boostausta.

Syys-lokakuu

Mieli: Kesäriennoissa aamumeditaatio tahtoi unohtua, mutta poimin sen uudelleen päiväohjelmaan. Kahdella minuutillakin voi aloittaa. Joogatunnit alkavat taas ja työpäivän jälkeen mieli elpyy matolla. Pyrin muutenkin keskittymään siihen, mitä teen ja tekemään sitä, mihin haluan keskittyä. Useimmat tärkeät asiat eivät sittenkään ole valosta riippuvaisia ja tyyni suhtautuminen auttaa muutenkin. Aina ei tarvitse olla kivaa mutta voi silti elää onnellista elämää.

Minä: Listaan jonkinlaisia tavoitteita tulevalle syksylle jo elokuussa. Ne antavat ryhtiä omaan ajankäyttöön. Aloitan yleensä myös jonkin uuden opiskelun tai muun itseni kehittämisprojektin. Tänä vuonna olen MBCT-koulutuksessa, joka liittyy ihan työhön mutta on antanut myös henkilökohtaisella tasolla valtavasti. Rakastan myös webinaareja, podcasteja ja äänikirjoja, joita on hyvä kuunnella työmatkoilla. Pidän silti kiinni lupauksesta tehdä ainakin kerran viikossa jotain joutilasta, kuten vaikkapa haahuilla taidenäyttelyssä tai lojua kahvilassa tekemättä mitään.

Marras-joulukuu

Koti: Jossain vaiheessa huomasin, etten talviaikaan oleskele olohuoneessa. Erään luennon jälkeen tajusin, että tilan valaistus muuttui keinovalojen ansiosta vääräksi. Siispä lamppukauppaan. Sisustuksessa kannattaa muutenkin tehdä muutoksia, jotka lisäävät viihtyisyyttä, jolloin kotona on mukavaa puuhailla kaikkea sellaista, mitä ei kesällä tulisi tehtyä. Viimeistään marraskuussa meillä käynnistyy villasukkatehdas.

Ystävät: Ajatukset uskottelevat usein, ettei töiden jälkeen enää kannata lähteä minnekään, kun on niin pimeääkin. Siksi sovin etukäteen treffejä ystävien kanssa ravintoloihin, kahviloihin, museoihin ja erilaisiin kiinnostaviin tapahtumiin. Sohvannurkka houkuttelee mutta tunne ei estä minua vetämästä takkia päälle ja saappaita jalkaan. Harvemmin katuu sitä, että tuli lähdettyä. Tosin päin kylläkin.

Täsmäiskut: Kuulun niihin ihmisiin, joiden unirytmin pimeys sekoittaa ja univaje kiidättää mielen nopeasti mörkölään. Joillain tähän tepsii kirkasvalolamppu, toisilla melatoniini. Itse hyödyn säntillisistä nukkumaanmenoajoista ja ruokailurytmeistä. Näytöt sulkeutuvat myös mieluiten tuntia ennen nukkumaanmenoa ja kofeiinia käytän maltilla. Muistan D- ja B-ryhmän vitamiinit, magnesiumin ja sinkin. Stressin mylläämä vatsa tykkää probiooteista. Nastalenkkarit ja nettijooga pelastavat rospuuttokauden yli. Inspiroivat TED-talkit antavat buustia mielelle.

Irtiotto: Tämä on kuulunut jo monen vuoden ajan survival-pakkaukseeni vuodenvaihteessa: Viikko tai pari ihan aitoa auringon lämpöä ja valoa. On se sitten karvahattumatka Kanarialle tai jokin eksoottinen kaukokohde, endorfiinit saavat vauhtia ja D-vitamiinivarasto täydennystä. Mutta irtiotto voi olla jotain muutakin, jota odottaa, sillä jo tieto tulevasta kivasta saa mielen moottorin hyrisemään.

 

Miten sinä selätät kaamoksen?

3 kommenttia “Niskalenkki kaamoksesta”

  1. Meillä ei ole kaamosta,vaan sen sijaan on ollut harvinaisen lämmintä ja niin kuivaa että on syttynyt paljon metsäpaloja ,ja sadetta odotellaan kuin kuuta taivaalta,mutta ei vielä näkyvissä’. Tsemppiä vaan sinne kaamoksen keskelle,hyviä vinkkejä olet antanut.

  2. Todella kiva postaus! Oli myös visuaalisesti aivan ihana. 🙂 Itse kamppailen masennuksen kanssa tällä hetkellä ja jotenkin tämä tuntui antavan vähän pontta.. Mulla on pahana tapana ajatella itsensä piristämisasiat isona könttänä, jolloin kaikki kaatuu niskaan. 2 minuutin meditaatiolla on hyvä aloittaa. Ihanaa jatkoa sinulle! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *