Samaan aikaan, kun helle hipaisi Suomea, oli pakko suunnata kylmään ja sateeseen, Englannin koillisimpaan kolkkaan. Kumppanin työmatka kuitenkin heitti seuduille, jonne tuskin olisi muuten tullut lähdettyä: Newcastlen seudulle, Northumberlandiin ja Durhamin kreivikuntaan. Alue osoittautui patikkamatkaajan paratasiiksi, jossa sielu ja mieli lepäsivät lempeillä kukkuloilla ja solisevien purojen varsilla. Seuraavissa kolmessa jutussa tarkempaa matkakertomusta ja sokerina pohjalla mm. gastropubien parhaat sekä Koillis-Englannin muita ruokatärppejä.

D1_scenery

En tiennyt alueesta juuri mitään, mutta lähempi tutkailu osoitti sen patikoijan unelmaksi. Pohjois-Englannissa on useita luontomatkailijaa kutkuttavia kohteita, korkeita kukkuloita, jopa vuoria, järviä, avaria nummia, vesiputouksia ja vehmaita metsiköitä. Siispä buutsit jalkaan, reppu selkään ja menoksi.

Tukikohtana toimi Newcastle, josta teimme päiväretkiä. Kohteisiin oli teoriassa pääsy myös julkisilla, mutta kätevintä  ja varmasti myös jännittävintä oli uskaltautua vuokra-autolla vasemmanpuoleisen liikenteen sekaan (voin lohduttaa, että jos selviää ehjänä kolmanteen päivään homma alkaa sujua). Tällöin kuitenkin kaikenkattava vakuutus ja skarppi apukuski pelkääjän paikalla kannattaa olla messissä.

Kuva: Wikipedia

Pohjois-penniinien kansallispuisto (North Pennines Area of Outstanding Natural Beauty)  sijaitsee Newcastlesta lounaaseen ja on yksi Englannin upeimpia, mutta vähemmän tunnettuja luonnonkohteita. Se on myös osa Eurooppalaista geopark -verkostoa, johon kuuluu geologisesti poikkeuksellisen arvokkaita luontokohteita. Luontomatkaajalle alue tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia patikoinnista kalliokiipeilyyn, melontaan ja maastopyöräilyyn. Unohtamatta upeita maisemia – ja kodikkaita kyläpubeja. Pitkin Penniinejä kulkee 429 kilometriä pitkä vaellusreitti, Pennine Way, joka alkaa jo Skotlannista.

D1_path1

Päiväretkeläisen lienee kuitenkin helpointa suunnata Bowlees Visitor Centeriin, josta löytyy karttoja, oppaita, pari sähköfillariakin vuokrattavaksi ja erittäin ystävällinen henkilökunta – erinomaista kahvilaa unohtamatta. Keskuksesta lähtee helppoja ja hyvin merkittyjä kävelyreittejä tärkeimpiin luontonähtävyyksiin mutta myös haastavammille poluille pääsee.

Englannissa ei tunneta jokamiehen oikeuksia ja maat, usein tietkin ovat yksityisiä. Kaikkialla kuitenkin risteilee runsaasti yleisiä polkuja, Public Footpath, joilla valitsee rajoittamaton kulkuoikeus. Ainakin kansallispuistojen alueella luonnossa liikkuminen oli siis omatoimiretkeilijällekin vaivatonta.

D1_PublicFootpath

Polut ja reittioppaan ohjeet saattavat tosin olla ajoittain olla varsin viitteellisiä: Niityn poikki suunnilleen tästä. Ladon jälkeen alas… Aina ei kartastakaan ollut apua.

D1_Thistle

Ja tietenkin meidän oli pakko valita ”advanced level” -tyyppinen reitti, joka kuljeskeli epämääräisesti nummilla ja lammaslaitumilla ilman varsinaisia tunnistettavia polkuja. Vähän siis eksyttiinkin reitiltä.

D1_Reek
D1_OldBarn

D1_Farmroad

No ei hätää. Vaikka jouduimme luikkimaan parin pihapiirin läpi, kukaan ei lähtenyt haulikolla perään ja lammaskoiratkin katselivat varsin lempeästi.

D1_Sheep

Eikä maisemissa ollut valittamista. Maasto oli vaihtelevaa, puroja ja laidunmaita täplittivät myös pienet metsiköt. Niissä kasvoi aika tuttua flooraa, myös (hieman räjähtäneitä) havupuita mutta pienellä hakkuuaukealla rehotti sormustinkukka.

D1_Foxgloves

Alueen päänähtävyys lienee Englannin korkein vesiputous High Force, jonka kylkeen pääsee myös autotietä pitkin.

D1_HighForce1

D1_HighForce2

Putouksen vesimassat jylisevät 21 m alas Tees-jokeen, jonka rantaa reittimme jatkui kohti pienempiä koskia (Low Force). Alajuoksun rantakalliot ovat suosittuja eväspaikkoja ja väkeä tällä osuudella muutenkin enemmän.

D1_LowForce2

D1_road1

Paluumatkalla olisi ollut tarjolla ainakin yksi keskiaikainen linna (Raby Castle) ja viehättäviä maalaiskyliä kuten Middelton-in-Teesdale tai Edmunbuyers. Päivän taaperruksen jälkeen suuntasimme kuitenkin nälissämme (ja janoissamme) lähimpään kiinnostavaan pubiin. Brittiläisistä ruokaelämyksistä tarkempaa raporttia kuitenkin erillisessä jutussa. Matkaraportin seuraavassa osassa suunnataan merenrannoille ja Tylypahkan maisemiin.

D1_PunchBowl

Bowlees Visitor Centre, Newbiggin, Barnard Castle, Co. Durham   DL12 0XF. Avoinna touko-marraskuussa, 2.5 – 27.9 klo 10 – 17, 28.9 – 1.11 klo 10 – 16.

 

 

 

2 kommenttia “Matkalla jossain päin Koillis-Englantia, Osa I: North Pennines”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *