Alunperin perhematkailun paineet altistivat minut Kanariansaarille. Tuossa vaiheessa tuhahtelin vielä lomalennoille ja pakettimatkoille. Sellaiselle oli kuitenkin helppoa suunnata pikkuväen kanssa talviaurinkoa etsimään. Massaturismikohteen sijaan löysinkin luontomatkaajan paratiisin. Ja vaikka maailmassa riittää mielenkiintoisia paikkoja, löydän itseni kerta toisensa jälkeen Teneriffan patikkapoluilta. Jylhät vuoret, karut rotkot ja salaperäiset laakerimetsät ovat lumoavia ja kasvillisuus ainutlaatuisen kiehtovia. Lapsetkin joutuivat/pääsivät hiekkaleikkien sijaan tustumaan hieman toisenlaiseen Kanariaan, jossa uimaan mennään auringon laskiessa – jos ehditään.

losorganos2

Tenerife off-season

Nyt karkasin tammikuu-bluesia viikon pikavisiitille. Loppiaisen jälkeen sesonki on ohi, rannoilla ja poluilla väljää. Säässä on enemmän epävarmuutta, mutta reissulle sattui onneksi vain yksi hieman sateinen päivä. Auringonpalvontaa en harrasta, mutta pilvinen sää tuo sumua vuorille, mikä tekee joistakin poluista riskialttiita.

Punta

Putoamisvaara

Tosin sää vaihtuu Teneriffalla nopeaan ja samalla retkellä voi kokea paahtavaa hellettä ja hyytävää sumua. Kerrospukeutuminen ja tukevat jalkineet ovatkin patikoijan paras varustus.

Sumu2

Joskus ilmastotyyppi vaihtuu kesken kierroksen ilman erityisiä sääilmiöitä, kuten vaikkapa Erjoksen lähteillä saaren luoteisosassa. Harjanteen toisella puolella avautuu karu mäntyrinne, kulman takana sukelletaan sademetsään.

laakerimetsä

Parhaat reitit lähtevät pohjoisesta

Luontomatkaajan kannattaa majoittua saaren pohjoispuolelle, josta kiinnostavimmat reitit on helppo saavuttaa. Puerto de la Cruz on luonteva tukikohta, sillä sieltä pääsee poluille jopa ilman autoa hyvien bussiyhteyksien avulla. – Mikäli vatsa vain kestää nykivää matkantekoa kiemuraisilla teillä. Kaupunki on muutenkin mukava, joskaan ei mikään bilekeidas.

Helpoin tapa aloittaa kävelyturismi on suunnata jollekin rantareitille, joille pääsee vaikkapa suoraan Puerton keskustasta. Tarjolla on jylhiä kallioita, joita vasten meri puskee massiivisella voimalla. Kielekkeillä keikkuu pikkukyliä, romanttisesti rappeutuneita kartanoita ja vehreitä puutarhoja.

rantakävely2rantakävelyMyös La Calderan retkeilyalue Orotavan laakson yläosissa tarjoaa monipuolisia ja vaativuudeltaan eritasoisia reittejä. Paikka on kuitenkin varsinainen sumumagneetti, joten vaikuttavat näkyät Teidelle (ylin kuva) ja kuumien neulasten tuoksu saattavat äkkiä vaihtua pilvikävelyksi. Maasto on silti mielenkiintoista ja metsä suoraan satukirjasta.

Vesikouru_1

Oma suosikkikohteeni on kuitenkin Anagan alue saaren koilliskärjessä. Jos korkeat paikat eivät huoleta, täältä löytyvät huikeimmat vistat – ja vaativimmat polut.

BarrancoSeco

Punta del Hidalgo

Huippuja voi lähteä tavoittelemaan rannalta, esimerkiksi Punta del Hidalgon kylästä, josta lähtee useampikin reitti. Teimme jännittävän kävelyn pitkin Barranco Secoa kiertävää vesikourua ylös pieneen Bejían kylään. Taiteilimme sieltä Barranco Rion pohjalle, josta toinen vesikouru johdatti takaisin lähtöpisteeseen.

VesikouruTunnelivesikourukävely

Reitti vaati sekä kuntoa että kanttia, sillä ajoittain eteneminen edellytti taitelua ulkonevien kallionkielekkeiden ohi tai ryömimistä tunneleissa. Maisemat, rehevä luonto ja pyhä hiljaisuus olivat kuitenkin vaivan arvoisia.

Kanariankello

Ylhäällä kallioterasseilla viljeltiin tyynen rauhallisesti viiniä ja perunaa. Kuljetusapuna toimivat rotkoja ylittävät vaijerihissit.

PerunamaaVaijerihissi

Varmasti myös saaren paras piknik-paikka löytyy ylhäältä Bejían kylästä, jossa lähdevesi virtaa suoraan hanasta. Saimme paikallista evässeuraakin…

Eväspaikka Gekko

Cruz del Carmen

Anagan valloituksen voi aloittaa myös huipulta, vaikkapa ajamalla Cruz del Carmenin retkeilykeskukseen, josta lähtee myös useita reittejä. Teimme linkin takaa löytyvän kävelyn Chinamadan luolakylään, jonka miradorilta on kuvattu postauksen alussa oleva videopätkä. Cruz del Carmeniin pääsee säännöllisesti liikennöivällä bussilla ja luonnollisesti omalla(=vuokra-) autolla. Tämän lähtöpisteen etu on sekin, että sinne päästäkseen ei tarvitse ajella kiemurateitä päätähuimaavissa korkeuksissa. Jos taas vuoristorata-autoilu kiehtoo, suosittelen jatkamaan matkaa vaikkapa El Bailaderoon. Upeita näkymiä huipuille jälleen, mikäli kuski vain on riittävän kylmähermoinen.

kumipuu

Lepopäivän ratoksi

Kuudessa päivässä teimme kaiken kaikkiaan viisi reipasta päiväretkeä. – Itselleni parasta stressinpurkua ja mielenhuoltoa. – Lepopäivä kului rannalla ja Puerton kasvitieteellisessä puutarhassa (Jardín Botánico), jonka maamerkki on yli 200-vuotias baniani fiikus eli Ficus benghalensis -puu. Jättiläisestä mahtui kuvaan vain pieni osa. Ruokaihmistä kiinnostivat tietysti syötävät lajit. Banaani vasta kukki mutta karambola oli jo hedelmäasteella.collage

Lisää syötäviä matkamuistoja seuraavassa jutussa, jossa vieraillaan mm. maatilatorilla.

5 kommenttia “Lounastauko Teneriffan huipuilla”

  1. Kiitos ihanasta blogista! Liian harvoin tulee kommentoitua mutta kaikki jutut luetaan lämmöllä. <3 Olen itsekin karsastanut Kanariaa mutta nyt on alkanut houkuttaa juurikin luontokohteena. Kävimme Azoreilla pari vuotta sitten ja rakastuin siihen vihreyteen. Kaunista talven jatkoa!

    1. Kiitos mieltälämmittävästä palautteestasi <3
      Erityisesti Gran Canaria muistuttaa mielestäni Azoreita maisemiensa ja polkujensa puolesta. - Ja matkat ovat edullisempia 🙂

  2. Tänne tulikin lisää kuvia ja tekstiä:) Olen ollut 2 kertaa Puerto de la Cruzissa ja tosin silloin mentiin vähän lapsen ehdoilla joka oli vielä aika pieni silloin. Mutta kävelimme myös rantareittiä,aamulla heräsimme aikaisin ja lähdimme kiertämään .Myös tuo Jardin Botanico on niiltä reissuilta tuttu. Tuo ilmajuuria kasvattava Bengalin fiikus on mahtava.Tässä ei niin kaukana kodistani olevassa maatalouskoulun alueella on Israelin kaikkien Bengalin fiikusten äiti,ihan mahtava ,josta olen kirjoittanut täällä
    http://appelsiinipuunalla.blogspot.co.il/2013/02/bengalin-fiikus.html

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *