Poden flunssaa onneksi melko harvoin. Olen kuitenkin viimeiset pari viikkoa ollut sitkeässä köhäflunssassa, joka on pakottanut pitämään taukoa monista itselleni tärkeistä asioista: Juokseminen ja jooga ovat olleet hyllyllä ja meditointikin mennyt yskän pidättelyksi. Mieli kuitenkin kaipaa säännöllistä huoltoa. Varsinkin kun fyysinen tauti on usein myös mielen flunssa.

Aktiivisena liikkujana tunnistan välittömästi liikunnan ja mielialan yhteyden. Keho heijastelee tunteita. Liikkumattomassa kehossa myös tunteet jumittavat ja ajatukset alkavat kiertää kehää. Usein jo se, että riuhtaisee itsensä sohvalta ja lähtee liikkeelle muuttaa kuitenkin mielentilaa ja avaa tilaa ajatusten väliin. 

Vedin siis sadetakin päälle ja suuntasin galleriakierrokselle. Taidegalleriaan on helppoa pistäytyä ruokkimaan mieltä ja sieltä voi tarvittaessa poistua yhtä nopeasti yskämyrskyn yllättäessä.

Ensimmäinen kohteeni oli Galleria Katariina, ja ihana taitelijakirjanäyttely. Valitettavasti se oli tätä kirjoittaessa auki viimeistä päivää.

Taiteilijakirjasta

Taiteilijakirjan (Konstnärsbok, Artist’s Book) lähtökohtana on kirjan idea tai muoto, lopputuloksena taideteos. Lopputuloksen muoto ja tekniikka voi vaihdella hyvinkin vapaasti… Maailmalla taiteilijakirja on suosittu ja tunnustettu taiteen muoto. Suomen laajin julkinen taiteilijakirjakokoelma on RikArt-kokoelma Rikhardinkadun kirjastossa (myös netissä). Sitä on kartutettu vuodesta 2000 alkaen. Galleria Katariinassa on ollut muutaman vuoden ajan taiteilijakirjojen myyntikokoelma.

Korttelin päässä Katariinasta sijaitsee Bronda, jonka alakerrassa on Nina Doddin neljän transsukupuolisen nuoren elämää kuvaava valokuvanäyttely (31.12.2017 saakka). Kuvat ja tarinat ovat koskettavia ja herättävät ajattelemaan, miten monella tasolla ja piilotettuna eriarvoisuus voi ilmetä.

TYTTÖPOIKATYTTÖPOIKATYTTÖ -näyttelyssä kerrotaan neljän suomalaisen transnuoren tarinat heidän itsensä ja heidän perheidensä kertomina. Ajatus näyttelystä lähti liikkeelle valokuvaaja Nina Doddin omasta ensireaktiosta kun hän kuuli tuttavaperheensä alle 10-vuotiaan pojan ilmoittaneen että hän on tyttö ja alkoi pitämään hametta ulkona.

Tyrmistys, epäusko siitä että näin nuori lapsi pystyisi olemaan varma asiasta ja huoli lapsen turvallisuudesta vaihtuivat pian haluun ymmärtää mistä on kyse. Haluun herättää keskustelua asiasta ja helpottaa tilannetta kun infotyhjiö seuraavan kerran kohtaa suomalaisen transnuoren.

Myös Anhava tarjoaa valokuvia: retrospektiivisen katsauksen Stefan Bremerin tuotantoon (26.11.2017 saakka). Kompaktiin näyttelyyn on tiivistetty tuotannon keskeiset teemat ja mukana on muutama lähes ikoninen otos.

Samoilta kulmilta löytyy myös Helsinki Contemporary, jossa voi 3.12 saakka käydä  uppoutumassa Maiju Salmenkiven värikylläisiin töihin. Pidin erityisesti kuultavista musteella ja vesivärillä toteutetuista fantasioista.

Näyttelyn nimi ei suotta ole Happy Garden, se oli täydellistä vastalääkettä flunssan samentamalle mielelle.

2 thoughts on “Köhäpäivän galleriakierros”

  1. Toivottavasti flunssasi jo voi paremmin;itse sairastin flunssan viime kuussa mutta en niin voimakkaana, onneksi.
    Mielenkiintoinen kierros. Edesmennyt sisareni.. oli transmies, pitkä prosessi , ja menehtyi muutama vuosi , ja nuorena, sen jälkeen kun oli käynyt läpi leikkaukset ym. Hän ei koskaan halunnut leikkiä nukeilla eikä viihtynyt hameissa, joten se kai oli nähtävissä jo lapsena..

    1. Aika sitkeässä istuu tämä flunssa mutta eiköhän se siitä. Sisaresi on varmasti joutunut aikanaan käymään läpi haastavan prosessin. Mielestäni on hienoa, että transasiasta puhutaan entistä avoimemmin ja normaalina elämään kuuluvana ilmiönä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *