Käsillä on ensimmäinen adventti. Joulukadut on avattu ja lahjakuvastot kolahtelevat postiluukuista. Valosarjat täplittävät kaamospimeää.

Ympärilläni joulua tuntuvat kuitenkin odottavan vain lapset, mainosten kiiltävänkauniit perheet sekä muutama jouluihmiseksi julistautunut. Sen sijaan joulustressistä puhutaan paljon. Kuulumiset kuitataan kiireen pitelyllä ja kalenterit pakkuvat työvuoden tiivistyessä loppua kohden. Hyvinvointimedia tarjoaa jos jonkinlaista stressinhallintakeinoa, vinkkiä ja -valmennusta. Soudan itsekin samassa veneessä mutta jäin pohtimaan, miten tähän on tultu: Miksi vuoden odotetuimmasta juhlasta on tullut haaste, josta selviytymiseen tarvitaan asiantuntijoiden neuvoja tai vähintään vertaistukea?

Hyisintti

Jouluunhan liittyy pohjimmiltaan juuri niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi:  Yhdessäoloa, ystävällisyyttä ja jakamista, ruokaa, juomaa, lämpöä ja kauniita asioita, henkisyyttä ja/tai hengellisyyttä sekä mahdollisuus kohota hetkeksi arjen yläpuolelle.

Ja ehkä juuri siksi.

Koska kyse on perustarpeista, niiden tyydyttämiseen luonnollisesti latautuu paineita. Jos rahat  juuri ja juuri riittävät arkiruokaan, töissä sinnittelee burn outin partaalla ja elämässä riittää muitakin haasteita, mainosten kaunis kuvasto ja ympärillä mellastava jouluhössötys luovat luonnollisesti ahdistavan ristipaineen. Tai ehkä et muuten vain halua viettää joulua perinteisen kaavan mukaan. Vaatii kuitenkin kanttia kehittää vastustuskykyä ympärillä leviävää jouluvirusta vastaan ja tehdä mitä mieli tekee.

Onko joulustressikin tuotteistettu?

Stressi on monen asiantuntijan mielestä terveyden ja hyvinvoinnin vihollinen no. 1. Ja tässä epäilemättä onkin perää. Elämme stressaavaa elämää hektisellä sykkeellä, virikkeitä tulvivassa ympäristössä. Niinpä stressiä ei ainakaan tarvita yhtään lisää.

Tilanteelle ei kuitenkaan aina voi mitään. Tällöin yritys olla stressaamatta saattaa kuormittaa lisää, varsinkin jos uskomme stressin olevan vaarallista. Siksi lähdin miettimään joulustressiä toisesta päästä. Voisiko siitä saadakin ystävän tai ainakin siedettävän seuralaisen?

Kuusi

Miten stressata joulusta myönteisellä otteella?

Hyväksy stressi. Jouluvalmistelut poikkeavat arkirutiineista. Tämä tarkoittaa aina lisätyötä, mutta tunteja vuorokaudessa on silti saman verran kuin muulloinkin. Rutiinit rullaavat vaivatta, kertavuotisiin projekteihin joutuu keskittymään. Niiinpä kiire ja kuormitus ovat väistämätön osa jouluvalmisteluja. Ne kuitenkin kertovat hallinnanpuutteen sijaan siitä, että välität. Sillä, että järjestät pikkujoulut naapureille, muistat korteilla ja tervehdyksillä opettajan, treenivalmentajan ja kummin kaiman, hikoilet marketin jouluruuhkassa ja väkerrät itse lanttulaatikkoa (josta kukaan ei edes pidä) on sinulle merkitystä. Stressireaktio kertoo aina myös siitä, mikä on meille tärkeää – jos ei piittaa, ei pahemmin stressaakkaan. Parhaimmillaan stressi saa meidät sykkimään hieman korkeammalla oktaavilla ja auttaa yltämään huippusuorituksiin. Tällöin stressi muuttuu vihollisesta ystäväksi.

Valot

Hyväksy se, mikä on. Joulurauha ja kynttilän tuijottelu vaihtuvat keittössä hääräämiseen, joululaulut jälkikasvun riitojen selvittelyyn. Joulupöydässä hieman liikaa glögiä nauttinut sukulainen esittää kärkeviä mielipiteitä ja vesisadekin sulattaa lumilyhdyn. Ehkä oma toivejoulusi on kaukana siitä, mitä tapahtuu todella, mutta sellaista elämä on. Siihen kuuluu asioita, joihin et voi vaikuttaa, jotka kiukuttavat, tuottavat pettymyksiä tai surua. Tämä tunteiden kirjo on sallittua myös jouluna. Voit kuitenkin itse valita, miten paljon energiaa käytät niiden vatvomiseen.

Mielen luontainen tapa on takertua epäkohtiin ja jättää pienet ilon aiheet taka-alalle. Siksi on syytä tietoisesti keskittyä siihen, että antaa hyvien asioiden osua ja upota. Tämä vaatii usein pientä mentaalijumppaa ja huomion päättäväistä siirtämistä siihen, mikä menee hyvin. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin ja palkinto tulee nopeasti. Tärkeää on pysähtyä ja fiilistellä jokaista ilahtumista ja näin vahvistaa myönteisiä tunteita aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Ikäviä asioita ei ole tarkoitus lakaista maton alle, vaan antaa itselle mahdollisuus vaihtaa kokonaisuuden painopistettä.

IMG_4708

Joulu on armon juhla – varsinki itseä kohtaan. Tuliko ylitettyä lahjabudjetti, santsattua liikaa joulupöydässä, tiuskittua lapsille tai rakkaalle, juotua hieman liikaa glögiä? Itseinho ja omatunnon pauhaus eivät kuitenkaan tee meistä parempia ihmisiä. Tutkimukset ovat varsin yksimielisiä sen suhteen, että kurinpalautuksen sijaan myötätunto itseä kohtaan auttaa pitkällä tähtäimellä muuttamaan omia tapoja ja voimaan paremmin. Ehkä voisit sättimisen sijaan todeta hiljaa mielessäsi esim. näin: ”No, homma ei mennyt aivan putkeen, mutta tiedän, että tilanne X on minulle erityisen haastava. Ensi kerralla voin kuitenkin yrittää uudelleen ja toimia tavalla Y.” Repsahdukset ovat ihan ok – varsinkin erityistilanteissa.

IMG_0823

Ja loppujen lopuksi, itse H-hetki kestää vain pari päivää. Vaikka koko hommasta tulisi pannukakku, se on pian ohi.

Millainen olisi juuri sinun näköisesi joulu?

IMG_9362

Ps. Mies ehdotti aikoinaan joulunvieton siirtämistä sopivampaan ajankohtaan, esimerkiksi loppiaisen jälkeen. Alennusmyynnit ovat alkaneet, sesongin jälkeen matkustaminen taas halpaa ja tammikuu on töiden puolestakin hiljaisempaa aikaa. Olen vuosien myötä alkanut suhtautua ajatukseen myötämielisesti. Siksi meillä syödään tänä vuonna jouluaattona pizzaa (jos siltä tuntuu), suoritetaan virallinen kattaus lahjoineen ja tilpehööreineen vasta joulupäivänä ja lähdetään joulumatkalle loppiaisen jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *